Ajatuksia kampauksista

Heippa!

Ensin ajattelin, että kirjoittelen ihan perinteistä kuulumispäivitystä. Sitten kuitenkin selaillessa kuvia päädyin siihen että pureudun sittenkin lähemmin tiettyyn aihealueeseen, joka on siis tänään kampaukset ja fiiliksiäni niihin liittyen.

Kampauksiin minulla oli alkujaan tosi ristiriitainen asenne. En ole ollut oikein koskaan luonnostaan mikään kampausten väkertelijä. Ennen alalle kouluttautumistani minulla ei ollut mitään hajua siitä miten kampauksia tehdään ja ajattelin että se ei ole kyllä minun hommaa ollenkaan.

Fiilis pysyi samana aina siihenkin asti kun koulussa alettiin opettelemaan kampausten rakenteita. Turhautumisen määrä oli suurta. Miten koskaan saan pinnoista sileitä? Miten koskaan opin rakentamaan kestäviä ja kauniita kampauksia? Ei ole takuulla mun juttu!

Mutta sisulla vaan mentiin tästäkin eteenpäin. En jäänyt tuleen makaamaan. 2017 kesällä tein ensimmäisen hääkampaukseni, wanhojen kampauksenkin tein, vaikka ei tuntunut lainkaan varmalta. Päätin vaan, että en voi koskaan oppia jos en opettele.

Nyt voin sanoa että RAKASTAN kampausten tekoa. Harjoiteltavaahan on loputtomasti, mutta en olisi kyllä koskaan uskonut että pystyn luomaan sellaisia kampauksia, kuin mitä olen viime aikoina tehnyt. Välillä jopa mietin katsellessani kuvia kampauksistani että voiko tuo tosiaan olla minun käsistä, niin utopistiselta se yhä tuntuu, sillä olin jo etukäteen lokeroinut itseni sellaiseksi kampaajaksi joka ei välitä kampausten teosta. Mutta täytyy perua puheeni näiltä osin. Tekisin näitä mieluusti jossain vaiheessa vielä enemmänkin.

Eli harjoitelkaa ja menkää epämukavuusalueelle, muuten ei voi todellisuudessa tietää mistä tykkää. Ennakkoasenteen ja luulon varaan on tyhmää jäädä keinumaan. Joskus epämukavuusalueelle harppaaminen todella kannattaa!

Mukavaa marraskuun loppua kaikille! Joulua kohti. :)


- Vilma

Vähitellen talvea kohti

Moikka!

Jäänyt kirjoittelut ja päivittelyt vähälle, kun on tukka putkella tullut puuhailtua kaikenlaista.

Syksy on jatkanut etenemistään vauhdikkaasti. Rupeaa olemaan jo tosi kylmiä kelejä ja aamuisin saanut skraapata auton ikkunoista pientä jääkerrosta, täytyy sanoa että en tykkää!

Oli pakko käydä viime viikolla takkikaupoilla ja ostaa kymmenien bomber- takkien tilalle hupullinen pyllyn peittävä tuulta ja sadetta pitävä megatakki! 90 euroa köyhempänä olen ollut erittäin tyytyväinen hankintaan.

Pipo syvällä päässä haaveilen kesästä ja lämmöstä. Ehkä tämä tästä!

Tukkatöitäkin on tullut tehtyä ohjaustöiden lomassa. Olen vihdoin alkanut päästä siihen pisteeseen, että olen oikeasti tyytyväinen töihini, enkä menetä yöunia yhden karvan takia. Hyvä mä!

Laitan tänne oikeastaan nyt vain jälkeen- kuvia. Instagram- tililtäni hairbyvilmaeveliina voi käydä tsekkaamassa myös ennen- photoja.

Tässä meillä oli lähtötilanteena hieman kirjava, "kotivaalennusmaisen" oloinen keltaoranssin sävyinen tukka. Haluttiin mahdollisimman kepein ainein lähteä tasoittamaan väriä vaaleampaan suuntaan. Joskus vähemmän on enemmän! Miedolla vaalennusmassalla vaalensin koko pään oman tyven väri mukaan hävytellen. Toiveena päästä värjäyskierteestä eroon. Pesupaikalla taitoin ei toivottuja keltaisia kohtia neutraalimpaan suuntaan. Lopuksi vielä fiksattiin latvat kuntoon saksien kanssa. Suositukset kotihoitoon: silver- shampoo kerran viikossa, kosteuttava hoitoaine, hiusöljy.

Tässä pari vuotta penkissäni käynyt raita-asiakas. Olemme hänelle uskollisesti aina tehneet tyviraitaa ja sävyttelyä. Hän on sen verran räväkkä persoona, että uskalsin ehdottaa tällä kertaa jotain uutta. PINKKIÄ TAI PERSIKKAA! Lisäksi halusin vaalentaa kokonaisvaltaisemmin ja kirkastaa pohjaa. Tein vapaalla kädellä vaalennuksen, jälleen oma tyviväri kuvioihin häivytellen jättäen, kahdella eri vahvuisella massalla vaalennusta. Jo vaaleampia ja vaurioituneita latvaosuuksia en halunnut lähteä suotta räjäyttelemään, joten kevyt kirkastelu riitti oikein hyvin. Sävyksi kuoriutui aika makea jopa hieman pinkkiä ja persikkaa yhdistelevä, leikittelevä kokonaisuus.  Leikkaus lopuksi kuntoon ja AVOT! Suositukset kotihoitoon: sävyttävä maski, joka pitää yllä ihanaa sävyä, hiusöljy, kosteuttava hoitoaine.

Ja jälleen vakkaripotilas. Tyviraitaa, taittoa ja leikkaus! Takaa porrastettu, a-linjainen ja yhdistelemätön meininki. Asiakas on pidemmän aikaa mieltynyt kevyeen rosoisuuteen. Näin ollen toiveena on aina, että etuosiot saavat hulmuta pidempinä omassa linjassaan. Tähän tukkaan pyritään kuitenkin joka kerta saamaan vähän jotain uutta. Suositukset kotihoitoon: väriä ylläpitävät tuotteet (silver- shampoo ja hoitava sävyttävä maski), kosteuttava shampoo ja hoitoaine, hiuspuuteri pidentämään pesuvälejä ja tuomaan volyymia, hyvä muotovaahto.

 Kauttaaltaan tumma, klassisen tyylikäs polkkatukka, aina varma valinta tälle leidille! Hänen kanssaan toisinaan innostutaan hakemaan piristystä violeteista, joskus jopa sinisistäkin tehosteista, mutta aina palataan kuitenkin tähän tummaan kokonaisuuteen. Monesti fiilis tukan värin suhteen vaihtuu vuodenaikojenkin mukaan. Kesää vasten saattaa tulla olo, että nyt tarvitaan vähän vaaleutta ja kirkkautta, kun taas puolestaan syksyn tullen hakeudutaan tummempiin sävyihin. Joillan voi toki mennä toisinkin päin! Suositukset kotihoitoon: tyvikasvua häivyttävä hiuspuuteri, väriä suojaava ja kirkastava värjätyille hiuksille suunnattu shampoo ja hoitoaine.

Ja viimeisenä esittelyssä mun suosikki-onnistuminen viime ajoilta:

Jokainen tukkatyöläinen tietää, että joskus tulee se hetki, kun asiakas istuu penkkiin ja menet vähän ymmällesi. Tietysti täytyy pitää ammatillinen moodi päällä koko ajan, mutta ihmisiä me kampaajatkin vain olemme ja joskus menee niin sanotusti henkisesti sormi suuhun. Tässä mulla oli edessäni vihreän keltainen metallilla kyllästetty hyvin haaralatvainen kokonaisuus. Lisäksi useamman sentin mitalta omaa suhteessa melko tummaa tyvikasvua.

Noh. Lähdin liikenteeseen raidoittamalla tyven ja toivomalla parasta. Halusin jättää sekaan omaa väriä, koska asiakas kertoi, ettei halua ylläpitää väriä esimerkiksi kuukausittain tyvivaalennuksen muodossa. Siksipä halusin rakentaa hänelle helpon, raikkaan tukan.

Pesupaikalla puhdistin vihreää pituutta syväpuhdistavilla tuotteilla. Aavistuksen sain purettua, mutta tiesin että seuraava siirto, eli sävytteen valinta tulisi olemaan tärkein palapelin pala.

Vastaväripaletti alkakoon. Keltainen-violetti, vihreä-punainen. Ensin tein mahdollisimman neutralisoivan taittovärin. Reilu vaikkari ja pesu. Aika hyvä, vielä halusin kuitenkin joitain kohtia työstää joten pesun jälkeen täräytin kehiin vielä punapigmenttejä sisältävää maskia. JA TADAA! Vihreys oli aika reippaasti tiessään.

Onneksi mittaa saatiin napsia runsaasti, joten kokonaisuudesta tuli sitäkin myötä reippaasti eheämmän oloinen.

Suositukset kotihoitoon: Pearl- shampoo, kosteuttava hoitotuote ja hiusöljy.



Tämmöisiä puuhailuja tällä kertaa esittelyssä!

Palataan taas ja tsemppiä kaikille pimenevään syksyyn. <3

- Vilma

Syyskuun kuulumisia

Heippa!

Syksy lähtenyt etenemään vauhdilla. Ollut kyllä ihanan lämpimiä kelejä vielä syyskuussakin!

Työrintamalla on ollut antoisia ja mukavia hommia. Ohjaajan roolissa työskenteleminen on tuonut itselle paljon kokemusta ja oppia ja olen nauttinut aivan joka hetkestä.

Lisäksi olen palvellut vakkariasiakkaitani siinä sivussa. Oikein mukavaa sekin.

Lokakuun alussa työtuulet hieman muuttuvat, sillä siirryn ohjaustyön lisäksi tekemään noin puolet viikosta liiketyötä. Ihanaa, kun on vaihtelua! Tykkään.

Seuraavaksi muutama viime aikojen työ esittelyyn alla olevan kuvatekstin kera:

45 minuutin kampausta asiakkaalle. Hän oli menossa hääjuhliin vieraaksi ja toivoi nutturakampausta, mutta ei ollut oikeastaan muita selkeitä toivomuksia. Niinpä sain mukavasti aikalailla vapaat kädet ja yllä olevan näköinen kampaus saatiin lopputulokseksi. Alkuun minulla oli aika vahva viharakkaussuhde kampauksiin, mutta nykyään olen alkanut tykästymään niihin todenteolla! Voisi olla mukava jossain vaiheessa täydentää osaamista vaikkapa jollain kampauskoulutuksella.

Vaaleaa tyviraitaa, sävyä ja tasausleikkaus. Mielestäni tuli klassisen kaunis, puhdas vaalea väri. Luonnostaan todella tummalle tyvelle haettiin raikkautta tyviraidalla ja lopuksi freesattiin kokonaisuus sopivalla sävyllä.

Raitaa kahdessa sävyssä ja viileää taittoa + leikkaus. Aivan ihana väri! Aluksi oli ajatus tehdä vähän tummempaa kokonaisuutta. Mutta kun lopputulosta tarkasteltiin kuivana, ei voitu olla kumpikaan (minä eikä asiakas) pettyneitä tähän tukkaan.

Vähän lämpimämpää (kuvassa viileämmän näköinen) vaalea raitatyö leikkauksen kera.

Sellaisia töitä esittelyssä tällä kertaa!

Kiitos kesä 2018, olit ihana! Vaikka lomaa ei oikeastaan tullut pidettyäkään, niin ei haittaa yhtään. Rattoisaa nyt ollut vaan paiskia töitä omassa ammatissa.

Tämän vuoden loma-aikataulu itse asiassa selvisi juuri ja tämä kampaaja pistää sakset naulakkoon 24.11.-3.12. Sitten onkin mukava palata pikkujoulusesongin keskelle, toivottavasti pääsisi vähän kampauksia väsäilemään. :)


Mukavaa syksyn aikaa kaikille!

- Vilma

Yrittäjyydestä

Heipparallaa ja iloista kuluvaa elokuuta!


Olen nyt toiminut melkein käytännössä vuoden yrittäjänä. Ekaksi olin NY- yrittäjänä (lue siitä lisää täältä  https://nuoriyrittajyys.fi/nuori-yrittajyys/). Ja viimeisimmät kuukaudet ihan oikeana yrittäjänä, omalla toiminimellä.

Yrittäjyys on aikamoinen käsite. Itse tiesin heti hiusalaa opiskellessani, että yrittäjäksi varmasti tullaan ryhtymään. Lähtökohtaisesti palkkatyö parturi-kampaamossa ei oikein tuntunut omalta jutulta. Tai miksei, jos olisi hyvä ja mielenkiintoinen työpaikka.

Kuitenkin meidän ala on todella yrittäjäpainotteista, ja siihen saa asennoitua jo heti alkuun. Koulussa olisi mielestäni voinut enemmän painottaa  yrittäjyyttä ja nimenomaan kannustaen, kuitenkin faktat esille tuoden.

Nyt kun olen itse päässyt tekemään jo työkseni oppilaiden ohjausta ja heidän kanssaan jutellessani yrittäjyydestä, olen pyrkinyt tuomaan juuri ne faktat esille, kuitenkin kannustavaan sävyyn ja suositellut puntaroimaan juuri niitä itselle sopivia vaihtoehtoja.

https://www.google.com/search?q=paper+and+pencil&client=firefox-b-ab&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwim6tGlyuTcAhUELZoKHVRACw8Q_AUICigB&biw=1536&bih=750#imgdii=_V43J5cY_OWghM:&imgrc=vlqvWUd_vfTqiM:

Mutta, mikä sitten on minun mielestäni hyvää yrittäjyydessä?

- vapaus. Olen itse kokenut työelämässä ankeaksi työvuorolistat, jotka läntätään käteen säännöllisin väliajoin. Joku toinen määrää, milloin sinä olet töissä. Yrittäjänä voit puolestaan itse vaikuttaa paljonkin siihen mitä teet ja milloin teet. Ja fiilis siitä, että mä päätän, saa ainakin minussa motivaation tunteita aikaan. Ehkä se kertoo jotain luonteesta ja siitä että taidan muutenkin olla vähän "johtajatyyppiä".

- langat omissa käsissä. Vähän puoltaen edelliseen. Langat on omissa käsissä monessa kohtaa. Voit valita itse kirjanpitäjäsi, tai olla valitsematta. Suositeltavaa kuitenkin on antaa ammattilaisen hoitaa kirjanpito. Lomistasi päätät ihan itse, toki työyhteisön muut jäsenet huomioon ottaen. Kukaan ei määrittele milloin on lomiesi aika, ja milloin niitä kertyy tarpeeksi.

- mahdollisuus tienata ja nähdä oman työnsä hedelmä. Jos olet hyvä ja uskot siihen mitä teet synkälläkin hetkellä, pääset  jo pitkälle. Yrittäjyys ei ole heikkohermoisten hommaa. Toisaalta myös kauhukuvat siitä että yrittäjyys tietää valvottuja öitä, on puppua. Itse en ole vielä valvonut yhtäkään yötä yrittämisen takia. Toki tiedostan ja ymmärrän, että sellainenkin hetki voi tulla.

Ja ne huonot puolet...

- vapauden vastapainona korostuu termi vastuu. Ja sitähän riittää! Olet vastuussa periaatteessa kaikesta mitä yritykseesi liittyy. Tulot, menot, verot. Arvonlisävero, ennakkoverot, YEL- vakuutus ja monta muuta. Opeteltavaa riittää ja tässäkin suhteessa yrittäjyys vaatii lujuutta ja rautaisia hermoja, varsinkin aluksi kun kaikki on uutta ja ihmeellistä.


- yrittäjän asema Suomessa ei ole helppo. Pitkäjänteisyyttä tarvitaan myös byrokratian kivikoissa. Suomessa yrittäjiä tuetaan valitettavan huonosti. Varsinkin aloittaminen on hankalaa, sillä hiusalalla työskentelevän on ainakin Jyväskylässä (ja muissa suuremmissa kaupungeissa, joissa alan tekijöitä on paljon) hankala saada tukea aloittamiseen esimerkiksi starttirahan muodossa.

Päämäärä

Mielestäni kaikista oleellisinta on päämäärä. Mieti mihin tekemiselläsi pyrit ja mitä siihen päästäksesi pitää tehdä. Epämääräinen haahuilu ja yrittäjyys ovat vähän tökerö yhdistelmä. Tahdonvoimaa ja määrätietoisuutta nimittäin tarvitaan roppakaupalla. Ja kuten täälläkin jo mainittua, ÄLÄ PELKÄÄ TAVOITELLA UNELMIASI! Meillä on tämä yksi elämä, mennään se täysillä. :)

- Vilma

Mietteitä asiakaspalvelusta ja jotain muutakin

Moikkuli!

Täällä blogissa on jo aiemminkin liikuttu asiakaspalveluteeman ympärillä, mutta liikutaan nyt uudelleen, siitä kun asiaa riittää!

Asiakaspalvelijoita on monessa eri ammattiryhmässä, keskityn nyt kuitenkin omaan ammattiryhmääni.

No, millainen on yleisesti katsoen hyvä asiakaspalvelija?

Minun mielestä seuraaviin juttuihin kiteytyy hyvä asiakaspalvelu:

- ole reipas. Ei tarvitse olla mikään räpätäti tai setä ollakseen reipas. Ja myös ujo voi olla reipas. Hyvä asiakaspalvelija kohtaa rohkeasti ja reippaasti ihmisen kuin ihmisen.

- muista tilannetaju. Pitää ymmärtää, että niin monta erilaista persoonaa on olemassa, kuin ihmisiäkin on. Mikä on hyvä juttu vakioasiakas Penan kanssa, ei välttämättä toimi naapurin Pirkko-Liisan kanssa. Joten miettikää hyvät asiakaspalvelijat tilannetajua ja tahdikkuutta.

- puhu selkeästi. Ihan ensiarvoisen olennaista on, että osaa ilmaista itseään. Kertoa ja vastata kysymyksiin selkeästi. Mumiseminen on todella kiusallista, eikä varmasti edesauta asiakkaan palaamista takaisin palveluidesi äärelle.

- älä kiroile tai puhu muuten tyhmiä. Hyvä asiakaspalvelija ei kiroile tai käytä vähemmistöjä sortavia termejä. Jos minä kiroilen asiakkaan tukkaa tehdessäni, se tapahtuu silloin kun asiakas on todella tuttu, eikä liikkeessä ole muita ihmisiä. Ja silloinkin vain harvoissa tilanteissa.

- kunnioita kaveria. Keskenäinen kunnioitus niin työkavereita, kuin kaikkia asiakkaana olevia kohtaan. Jos työkavereiden kanssa ollaan erimieltä asioista, ne pyritään selvittämään, eikä ainakaan näytetä niitä asiakkaalle.

- ole oma itsesi. Jos et ole hilpeä höpöttäjä, jonka mielestä kaikki on superkivaa, niin miksi sellaista pitäisi esittää?

-  älä ota itseesi. Aina on joku, joka pitää sinua epäonnistuneena, vaikka seisoisit päälläsi. Fakta on se, että kaikkia ei voi miellyttää.

Nousevia ajatuksia

Aina tässä kirjoittelun ohella syntyy ns. "nousevia ajatuksia", eli juttuja jotka juolahtaa mieleen kirjoittelun yhteydessä.

Itse olen käynyt pitkän ja kivisen tien epäonnistumisen suhteen. Joskus työt tuli uniin ja oli vaikea rauhoittua kotona, kun koki ettei ole tarpeeksi hyvä ja pitäisi olla sitä ja tätä ja pitäisi osata tämä, tuo ja se.

Tästäkin vaativuudesta voi päästä ihan tietoisella ajatustyöllä eroon, tai ainakin se voi vähentyä merkittävästi. Mä olen itse kokenut itsensä haastamisen tässä hyväksi vastapainoksi. Kun laitan itseni oikein mehukkaasti likoon, ja huomaan että selvisin, niin kappas alkaa kummasti uskoa löytyä pienemmissäkin haasteissa.

Välillä kyllä mietin itsestäni, että "ootko muija tosissas, että tämmöiseen liemeen oot taas itses sotkenut", kun joku tuntuu oikein haasteelliselta. Mutta mä nautin siitä. Jos istuisin päivästä toiseen yksin pienessä toimistossa näpyttelemässä tietokonetta, varmasti tylsistyisin samantien.

Suurin syy miksi alunperin epäröin omaa mahdollista uraa parturi-kampaajana, oli ajatus siitä, että miten kestän jos epäonnistun tai olen muuten vain tyytymätön omaan tekemiseeni. Aika hyvin tunsin itseni, sillä juuri se seikka onkin osoittanut pahimmaksi viholliseksi. Se ei kuitenkaan estä minua toteuttamasta unelmia.


Kiteytys

Ihmiset, istukaa välillä alas ja miettikää omaa ammattianne, miksi olette siinä hyviä, missä taas haluaisitte tulla paremmiksi.

Ja etenkin tämän tekstin siivittämänä, asiakaspalvelijat! Miettikää mikä tekee juuri sinusta hyvän asiakaspalvelijan. Miksi on elämys asioida kanssasi? Jos ei syytä löydy, niin mistä sellaisen voisi löytää?


- Vilma


Kuvat:

https://www.google.com/search?q=timma+kirjaudu&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b-ab


https://www.google.com/search?q=timma+kirjaudu&ie=utf-8&oe=utf-8&client=firefox-b-ab

Tukkaa rakkaudella

Heippa!

Huh hellettä, todella kuuma kesäkeli. Töissä vähän tukalaa olla tälläisillä keleillä, mutta nautitaan nyt.

Nyt kun en ole ollut enää vähään aikaan opiskelija niin olen vähän tuumaillut että millaisessa muodossa haluan tätä blogia ylläpitää. Selvää on se, että haluan jatkaa kirjoittelua. Mutta että minkä tyylisesti, niin on toinen juttu.

Olen myös miettinyt, että voisin ainakin jossain vaiheessa laittaa tätä julkisempaankin jakoon. Vielä ei ole rohkeus siihen riittänyt, hehe.

Mutta siis voisin edelleen päivitellä tänne kuvia ja kuulumisia tukkatöistäni ja lisäksi puhua tästä ammatista aina sen mukaan mitä mieleen tulee.

Palataan nyt vähän taaksepäin, eli menneeseen kevääseen. Jossakin vaiheessa mulle iski tosi vahvasti fiilis, että mitä mä oikeasti elämältä haluan. Haluanko oikeasti lähteä yrittäjäksi, valvoa öitä ja stressata kaikesta. Olenko oikeasti valmis kohtaamaan joka päivä ne lukuisat erilaiset asiakastilanteet ja selviämään hankalistakin paikoista. Olenko mä edes oikeasti hyvä tässä hommassa.

Kesä tuli ja työt alkoi. Piti seistä ekaa kertaa oikeasti omilla jaloillaan. Ja se teki mulle hyvää! Huomasin, että kaikki ne kysymykset oli ihan turhia. Ryhdyin yrittäjäksi ja se ei ole aiheuttanut mulle yhtäkään unetonta yötä. Nautin siitä kun olen itse itseni "herra".

Tähän asti urani on edennyt tosi onnekkaasti. Sain tehdä opiskelujen ohella töitä aivan upeassa ympäristössä, ihmisten keskellä jotka uskoivat ja luottivat minuun, vaikka itselle se toisinaan teki tiukkaa. Itseltään paljon vaativana ei ole helppoa aina luottaa omaan tekemiseensä. Mutta sekin on prosessi kasvua ja kehittymistä ja hyväksyttävä. Tällä alalla kuitenkin on opittava siihen että aina joskus tulee se hetki, ettet voinut tehdä paremmin, vaikka olisit halunnut. Aina on joku joka ei olekaan tyytyväinen, vaikka olisit tehnyt kaiken "oikein". Se kuuluu asiaan. Myös nyt koen olevani onnellisessa asemassa töiden suhteen.

Mulle on tärkeintä tehdä työtä rakkaudella ja intohimolla. Vain silloin pystyn nauttimaan siitä mitä teen. Haluan kohdata jokaisen asiakkaan upeana yksilönä, jonka tarpeista olen aidosti kiinnostunut. En halua "myydä", vaan haluan auttaa jokaista löytämään itselleen sopivimmat hiustuotteet, joiden avulla tukka pysyy kauniina mahdollisimman pitkään.

Asiakkainani käy paljon ystäviäni ja läheisiäni. Myös heistä haluan pitää yhtälailla hyvää huolta kuin vieraammistakin tyypeistä. Jos huomaan että asiakkaan tukalle sopisi mahtavasti esimerkiksi Lanzan tuote ja minulla ei ole sitä myydä, niin suosittelen ostamaan sen muualta. En halua olla itsekäs, koska samassa pystyn myös myymään niitä itselläni hyllyssä olevia tuotteita.

Mulle tukka ei ole vain työ, tukka on iso osa elämääni. Mietin ja suunnittelen myös työajan ulkopuolella tukka-asioita, eikä se tunnu lainkaan taakalta. Pyrin aina siihen että olen helposti asiakkaideni saatavilla, eikä kenenkään tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, ottipa minuun yhteyttä minä päivänä ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kyse ei ole pelkästään minulle sopivista aikatauluista, vaan myös asiakkailla on omat rytminsä. Haluan olla ihminen ihmiselle, niin töissä kuin vapaalla.

En ole mikään ylipositiivinen asiakaspalvelija joka hymyilee hampaat hehkuen läpi työpäivän. Jossain vaiheessa mietin, että pitäisiköhän sellainen olla. Nyt kuitenkin tajuan, että ei tosiaankaan. Uskon että penkkiini on helppo tulla omana itsenään, koska olen itsekin oma itseni, enkä esitä mitään. Minun kanssa voi lukea lehteä kaikessa hiljaisuudessa, räplätä kännykkää, pälpättää syvälliset asiat tai vaihtaa arkikuulumiset.

Olen jutellut asiakkaideni kanssa musiikista, ammateista, lemmikeistä, opiskeluista, urheilusta ja vaikka mistä muusta, ja harvemmin mikään on tuntunut epäluontevalta. Minusta on hauskaa oppia asiakkailta. Jos penkkiini istuu pappi, kysyn häneltä asioita, jotka minua hänen ammatissaan kiinnostavat. Jos penkkiini istuu jääkiekkoilija, minua alkaa kiinnostaa hänenkin ammattinsa. Ja mielenkiintoisia keskusteluja onkin saatu aikaan! Hassua on vaan se, että jotenkin asiakkaalle tuntuu tulevan usein yllätyksenä että "hei sua kiinnostaa mun jutut". Tosi usein ihmisillä on halu ja tarve puhua itsestään ja silloin mielellään kuuntelen.

Juuri nyt mä olen tosi onnellinen mun ammatista ja töistä. Aamulla on kivaa lähteä töihin, vaikka väsyttäisikin. Viikonlopun jälkeen ei sapeta lähteä takaisin töihin. Minulla ei ole kesälomaa enää tänä vuonna, mutta se ei haittaa. Ei, vaikka ulkona on kuumimmat helteet. Nyt on juuri hyvä näin.

Tulevaisuudessa olen innokas jakamaan osaamaani tietoa ja taitoa eteenpäin. Siksipä olen ajatellut, että jossain vaiheessa haluaisin opiskella opettajaksi. Aika näyttää milloin on sen aika.

Tämmöisia ajatuksia tällä kertaa. Ihmiset, nauttikaa siitä mitä teette ja tehkää sitä mitä rakastatte!

Postauksessa esiintyy töideni kuvia. :)

- Vilma

Unelmista

Moi, pitkästä aikaa!

Mä en kirjoita nyt mitään oikeeta, suoranaisesti pelkkään tukkailuun liittyvää, vaan jotain sen vierestä.

Uskallatko sä toteuttaa sun unelmia?

Unelma on laaja käsite, jokaisella se käsittää erilaisia asioita. Toinen haaveilee isoista häistä, rikkaudesta ja komeasta sulhasesta, yksi haaveilee ostavansa pienen mökin korpimetsästä ja kasvattavansa perunamaan, joku haaveilee tulevansa presidentiksi, joku taas haluaa kymmenen lasta. Ja tässä vain murto-osa esimerkeistä.

Mistä sinä haaveilet ja unelmoit?

Mä unelmoin onnellisesta ja seesteisestä elämästä, jossa se tunnetila kestäisi siis läpi elon päivien. Unelmoin onnellisesta ja pitkästä avioliitosta, ehkä oma lapsi. Unelmoin elämisestä lemmikkieläinten ympäröimänä omakotitalossa, jonka sisustus hivelee visuaalista silmääni. Unelmoin lomamatkoista Italiaan taivaallisten pizzojen ja viinin äärelle. Unelmoin kimmeltävästä merestä ja kuumasta hiekasta varpaiden alla. Unelmoin työstä, jossa päivät eivät ole suorittamista ja kellon vilkuilua lomia odotellen. Unelmoin työstä, jossa voin toteuttaa itseäni ja tuntea olevani tarpeellinen.

Tätä matkaa kohti mä olen lähtenyt kulkemaan. Matkaa kohti unelmieni elämää.

Tiesittehän, että unelmien toteuttaminen tuntuu usein pelottavalta? Ehkä siksi, koska ajattelee ettei niitä ansaitse, että ne on vain ne unelmat.

Mun visio on toteuttaa ainakin 80 % unelmistani elämän aikana. Saatan kuolla ennen sitä, tai joku muu seikka estää toteutumisen, mutta mitä sitten? Se on visio, päämäärä ja tavoite jota kohti kulkea, johon jokaisella on oikeus.

Kuinka usein istut alas, hengität syvään ja ajattelet että: "ei vitsit, mä oon kova jätkä (huolimatta siitä oletko nainen vai mies). Mä oon hyvä tyyppi. Mä ansaitsen nää mun unelmat!" Kannattaa kokeilla.

https://www.dreamstime.com/stock-photo-follow-your-dreams-road-sign-image44809352

Kesä tulee ja uudet kujeet

Moikka!

Viidenneksi viimeinen harkkapäivä meneillään. Tänään onkin tosi hiljainen päivä asiakkaiden suhteen, joten ajattelin tulla päivittelemään blogia.

Toista viikkoa tosi lämpöiset kelit, ihanan kesäinen meininki.

Tavallaan jotenkin vaikeaa hahmottaa, että hei, se koulu olisi melkeinpä tässä. Enää ei tarvitse tehdä näyttöjä, blogitehtäviä tai muutakaan. Tarvitsee enää neljänä aamuna saapua toppipaikalle, kahtena aamuna kouluun ja yhtenä Paviljonkiin hakemaan todistus. Vähiin se käy.

Kesällä aloitan työt uudessa liikkeessä. Tosi kivaa ja jännittävää samaan aikaan. Toisaalta kivaa lähteä rakentamaan ihan uusia juttuja, toisaalta haikeaa sulkea Peicon ovi. Ihan varmasti tulen käymään täällä Peicossa välillä moikkaamassa tyyppejä. Ja Laura on ihan huippukosmetologi, joten varmasti tulee käytyä ainakin hänellä sen puolen palveluissa.

Kyllä nyt alkaa olemaan sellainen fiilis, että on valmis. Tai ei kait sitä elämässä koskaan täysin valmis ole, mutta sanotaanko että tarpeeksi valmis.

Tulevaisuus on jännä sekoitelma suunnitelmia ja selkeitä koordinaatteja sekä arvoituksellisuutta. Toivon vaan, että kaikki tulisi menemään parhain päin.

Viime viikolla meillä oli KC:n koulutus täällä Peicossa. Oli taas mielenkiintoista päästä kouluttajan kanssa värjäilemään ja kuuntelemaan vinkkejä.

Tein ylläolevan balayage- värin. Tyvi tummaksi ja latvaa kohden hieman pehmeämpää värimaailmaa.

Muuten ollutkin sitten ihan tavallisia asiakaskohtaamisia liikkeessä. Tässä joitain kuvia.

Nyt voisi ruveta rohkaistumaan ja ottamaan kuvia myös miesten leikkauksista, kun viimein alkaa olla varmuutta siinä hommassa.  On tosi kivaa huomata oma kehittyminen.

Eilen tiistaina 22.5. käytiin luokkaretkellä Helsingissä. Lähdettiin jo heti seitsemän jälkeen aamujunassa ja Jyväskylässä oltiin takaisin vasta illalla puoli yhdentoista aikaan.

Käytiin KC:n konttorissa ja shopista tarttui kivoja juttuja matkaan. Parhaimpana tuttavuutena Amikan Cool Blonde- shampoo. Voin kertoa, että olen aika montaa vaalean tukan tuotetta kokeillut ja kyllä tämä kaveri hyppäsi kirkkaaseen kärkeen!

Eli vaaleatukkaiset, VAHVA SUOSITUS!

Reissu oli kyllä hauska, mutta aika rankka. Paluumatka tuntui ikuisuudelta. Mutta hauskaahan meillä oli. Jutut tosin aika ala-arvoisia siinä loppumatkan väsymystilassa. Säliksi kävi kanssamatkustajia. :D

Kuvassa kaksi asiaa, jotka jää oheistuotteena tästä kahden vuoden opiskelumatkasta mukaan. Ihanat ystäväni Ida ja Iida. <3

Ensi viikolla me siis valmistutaan, en varmaankaan ennen sitä tule tänne kirjoittelemaan mitään, eli kun seuraavaksi palataan niin olen jo valmis parturi-kampaaja. Jee!

Kirjoittelen sitten erikseen valmistujaisjuhlista ja uusista työkuvioista. Lomailen kesäkuun ekan viikon. Silloin en koske saksiin tai suteihin, enkä vilkaisekkaan tänne blogiin päin. Mutta viimeistään loman jälkeen palataan!

Onnea kaikille muillekin valmistuville!

- Vilma

Viimeistä viedään!

Heippatirallaa!

Eipä ole kauheasti tullut kevään mittaan tänne kirjoiteltua. Kertonee siitä että ollut kädet täynnä muita puuhia.

Nyt sattui kuitenkin hiljaisempi hetki, joten ajattelin raapaista muutamat jutut tänne blogin puolelle.

Koulua on siis jäljellä enää alle kuukausi. Ihan uskomatonta, varmaan sitä olen täällä monesti jaksanut toitottaa, kuinka nopsaa aika on mennyt. Mutta kun se on!

Vappu sujui rauhallisesti mökkeillen. Käytiin sukulaisten maatilalla ihmettelemässä eläimiä. Tämmöiselle eläinrakkaalle höperölle on maailman terapeuttisinta olla eläinten ympäröimänä. Pitäisi useamminkin tehdä tuommoisia täsmäiskuja paijausretkille. Pääsin pitämään sylissä 10 tunnin ikäistä pikku-lammasta, miten ihanaa!

Viimeistä työharjoittelua on nyt jo kolmas viikko menossa. Vai peräti neljäs? Olen päässyt onneksi mukavasti puuhailemaan töitä, eikä ole juurikaan tarvinnut peukaloita pyöritellä. Asiakkaina ollut niin miehiä kuin naisiakin, aika mukavasti päässyt kaikkea tekemään. Tämän viikon jälkeen taitaakin olla enää vaivaiset kolme viikkoa jäljellä ja se olisi sitten sillä taputeltu.

Muutamia töitä on tullut taltioitua kameraankin. Laitetaas niistä kuvia tähän rakoon.

 

Klassista raitaa ja leikkauksen siistimistä.

Tämä nuori nainen oli jo pidempään pähkäillyt superpitkistä hiuksista luopumista. Oli ilo olla avuksi tässä suunnitelmassa. Kolme pitkää lettiä lähetettiin hyväntekeväisyyteen, lämmittää sydäntä!

Raitaa kahdella värillä. Asiakas toivoi vaalean raidan sekaan myös hänen oman tukan värin lähellä olevaa raitaa. Tosi kaunis lopputulos!

Tämä asiakas oli viimeksi ottanut raitaa hiuksiinsa vuosi sitten. Aika hyvin näkyy tuo kasvu hiuksessa. Nyt sitten kerralla paketti kuntoon ja ilmettä vaaleammaksi kesää kohden.

Siinä vähän kuviakin tekstin rinnalle, vaikka aika vähän niitä tulee otettua. Voisi kuvailla enemmänkin.

Kaikki näytöt on onneksi purkissa, tai no vielä yritystoimintaan liittyvä näyttö puuhailtavana, mutta se ei sillä tavalla kummemmin mitään vaadi.

Joitakin päivityksiä tänne vielä luvassa varmasti viimeisen harjoittelun varrelta. :) Ja blogia en lopeta vaikka koulu loppuu, vaan aion kyllä kirjoitella tänne jatkossakin.

Ihanaa toukokuuta!

- Vilma

Viimeinen näyttö

Loskainen tervehdys!

Ajattelin tulla vähän päivittelemään kuulumisia, lähinnä nyt viimeiseen näyttöön liittyen.

Aloitinpa siis jo nyt hieman etuajassa viimeisen työssäoppimisen täällä Peicossa, jossa olen työskennellyt nyt koko viimeisen kouluvuoden. Aloitin siksi hieman etuajassa, koska yksi työkaverini haaveroi kätensä ja toinen lähti lomamatkalle.

Tulin siis vähän paikkaamaan rivejä tänne ja nyt ollaan Kristan kanssa kaksistaan hommissa.

Tein viime viikon lauantaina tosiaan siis viimeisen näyttöni, aiheena kampaus ja ehostus. Tämä näyttö jänskätti varmaan kaikista eniten. Okei, olen jännittänyt kaikkia näyttöjäni suhteellisen paljon. En tiedä mikä siinä on, mutta minusta kuoriutuu toisinaan todella kova jännittäjä, vaikka yleensä olen aika viilipytty.

Tietenkin näyttöä edeltävänä yönä jännitys hiipi alitajuntaan ja sekoitti hieman unta. Aamulla sitten silmät karvan verran ristissä työssäoppimispaikalle ja laittamaan värmeitä valmiiksi. Minulle on muodostunut tärkeäksi asioiden järjestelmällisyys ja tarpeeksi varattua aikaa ennen  jännittävää hetkeä. Kiire ja levällään olevat välineet eivät nimittäin ollenkaan edesauta suoriutumista jännästä paikasta. Kun ympäristö on järjestyksessä, voi myös mielen saada tasaantumaan.

Näyttömallikseni pyysin ystäväni ja perheenjäseneni Helmin. Helmin halusin malliksi siksi, koska hänellä on kauniit ja nuoret kasvot sekä paljon tukkaa, josta viritellä kampausta.

Päädyin valitsemaan teemaksi wanhojen päivään soveltuvan kokonaisuuden. Kampaukseen tein valkin omasta hiuksesta, sillä hiusta tosiaan oli paljon, joten lisävalkki olisi ollut tarpeeton. Yhdistelin kampaukseen sekä sileää pintaa, että irtokiharaa ja erilaisia punoksia. Mitään korua tai lisäkkeitä ei tämä kampaus mielestäni huutanut.

Kaikki hiukset kasasin kiinni, painopiste oli keskellä ja alhaalla. Helmin kasvoissa ja piirteissä ei ole sellaista peitettävää, joka pitäisi kampausta tehdessä ottaa huomioon. Toki en ihan päätä myöten sliipattua  lookia hakenut, sillä se ei olisi istunut hakemaani tyyliin ja teemaan.

Kuten olen tännekin maininnut, niin en ole ollut luontaisesti kovin kiinnostunut kampauksien saloista aiemmin. Siksi minulle on ollut suuri itseni ylitys nähdä, että voin luoda jotain mielestäni jopa kaunista ja tyylikästä kampauksen muodossa. Minun on ollut hankala luottaa siihen että oikeasti alan vähitellen osata tehdä hyvännäköistä kampausjälkeä. Kehityskaareni on mielestäni hieno, ja olen siitä ylpeä, sanoipa kuka mitä tahansa! Käykääpä vaikka vertaamassa tästä: http://vilmanhiusjuttuja.blogspot.fi/2017/12/tervetuloa-2018.html


Meikistä halusin tehdä nuorekkaan ja kuulaan. Wanhojen tanssien teemoihin lukeutuu myös nimenomainen nuorekkuus ja raikkaus.

En tosiaan siis vielä tiedä minkä arvosanan tulen näytöstä saamaan tai menikö se ylipäätään läpi. Mutta sen voin sanoa, että olen tietyllä tapaa voittanut itseni ja se tuntuu hyvältä ja minulla on hitsi vie oikeus nauttia siitä tunteesta. En nimittäin olisi koskaan arvannut pystyväni tällaisiin asioihin.

Ja tämä nyt ei tosiaan tarkoita sitä, ettenkö kokisi ettei minulla olisi vielä paljon harjoiteltavaa. Totta kai on, mutta itsensä ylittäminen ei liity siihen.

Nyt tosiaan enää tämä viimeinen harkka, jokunen hassu kirjallinen tehtävä ja sit mun pitäisi olla valmis! Nopeasti kyllä mennyt aika, ei voi muuta sanoa.

Palataan taas!

- Vilma

Syvällistä

Moikka!

Aloin tässä pähkäilemään, että millainen minä olin elokuussa 2016 kun koulu alkoi ja millainen mä olen nyt kun valmistuminen ihka-ensimmäiseen ammattiini on käsillä.

Mitä asioita mussa on muuttunut sillä ajalla? Entä mitä on pysynyt ennallaan?

Palataan ihan ensimmäisenä kesäkuuhun 2016. Olin kesän 2016 työttömänä, kevät oli tosi tapahtumarikasta aikaa töiden osalta. Aloitin helmikuussa työt uudessa paikassa, enkä tiennyt oikein mitä haluaisin tulevaisuudessa tehdä. Haaveissa siinsi sosionomin opinnot, hiusala ja poliisikoulu.

Työsuhde purkautui yllättäen toukokuun lopussa, mikä otti henkisesti tosi koville. Laitoin kymmeniä kesätyöhakemuksia vetämään, mutta eipä noin viime tipassa yksikään paikka auennut. Onneksi olin kuitenkin pitänyt verkot vesillä ja hakenut varmuuden vuoksi keväällä sekä ammattikorkeakouluun, että ammattikouluun. Ammattikorkean pääsykokeisiin en kuitenkaan koskaan ottanut osaa, sillä työkiireet eivät antaneet periksi.

Kesäkuun alussa oli aika tyhjänpäällä- fiilis. Ei ollut töitä, eikä opiskelupaikkaa. Onnekseni kuitenkin kesäkuun puolivälissä tuli tieto, että koulupaikka urkeni hiusalalta. Olin aidosti onnellinen, enkä miettinyt hetkeäkään ettenkö lähtisi. Muistan kuinka huusin poikaystävälleni että "MUSTA TULEE KAMPAAJA!", vaikka eihän kukaan vielä siinä vaiheessa voi varmaksi sanoa mitä matkan varrella tapahtuu. Tiesin vaan heti, että mä tahdon sitä.

Elokuussa aloitin koulun innokkaana. Jes, saisin viimein oikean ammatin lukiotutkintoni rinnalle. Voisin sanoa olevani jotain.

Kouluaikaani ovat siivittäneet voimakkaat itsetunto-ongelmat, en halua enempää henkilökohtaisia asioitani täällä avata, mutta jollain tapaa kriittinen minäni on puhjennut aivan uuteen perspektiiviin. Vaatimustaso on ollut ajoittain itseäni kohtaan aivan liian korkealla, joka on väsyttänyt minua paljon. Siinäpä se negatiivisin asia.

Muutoin elämäni on ollut aika tasaista. Olen saanut henkilökohtaisessa elämässäni elää hyvää elämää parisuhteessa rakastamani ihmisen kanssa, nauttia upeista ystävistäni, perheestäni ja rakkaista koiristani. Näistä mitään en pidä itseisarvona ja arvostan kaikkea tätä  joka päivä.

Vilma, joka aloitti parturi-kampaajan tutkinnon 23- vuotiaana, oli toiveikas ja iloinen uusien opiskelujen suhteen. Se Vilma ajatteli ettei varmasti ystävystyisi koulussa kehenkään, koska sinnehän mentiin opiskelujen takia, ei hankkimaan uusia kavereita.

Vilma, pian 25- vuotiaana on iloinen ja toiveikas tulevan uran luomisen suhteen. Hän pitää itseään hyvänä ammattilaisena, jonka pitäisi tehdä vielä kovasti duunia vaativuutensa suhteen. Hänen pitäisi sisäistää, ettei kaikessa tarvitse olla niin pro.  Vilma sai koulusta yhden sydänystävän ja pari ystävää, joihin hän varmasti pitää yhteyksiä koulun päätyttyäkin. Vilma löysi itsestään koulun edetessä hikipingon, jonka pitää tavoitella hyviä arvosanoja ja tehdä töitä tunnollisesti.

Ihan hirveästi en ole siis muuttunut, eivätkä asiat ympärilläni myöskään. Hyvä näin, sillä olen onnellinen kaikesta siitä mitä minulla nyt on.

Tulevaisuudessa: jossain vaiheessa haluan mitä luultavammin opiskella vielä lisää asioita. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etten aio luoda uraani tällä alalla, todellakin aion! Elämässä voi tehdä paljon erilaisia asioita ja toteuttaa unelmiaan. Se kaikki on musta itsestä kiinni.

Mä päätän. Tää on mun elämä, nää on mun säännöt, mua varten.

- Vilma

Viimeinen meikkiharjoitus ja jotain muutakin

No niin,

KAIKKI ehostuskurssin harjoitukset tehty. JES!

Se aina kun saa jonkin asian loppuun, on huikeaa. Nyt vaan sitten harjoittelemaan ahkerasti vapaa-ajalla.

Viimeisenä meikkinä tein "näytösmeikin", joka on siis näistä harjoitelluista se näyttävin ja huomiota herättävin. Se saa näkyä ja paistaa kauaskin asti.

Minun meikissä en ollut kovin tarkkaan etukäteen miettinyt mitä teen. Ajattelin että vedän improvisaatiolla ja puuhailen sellaisen meikin, mikä tuntuu juuri siinä hetkessä sopivimmalta.

Tein Idalle tämmöisen räipsäkän punasävyisen meikin, joka toimisi vaikkapa tanssiesityksessä.

Kulmiin hain himppasen enemmän voimakkuutta kuin tavallisesti. Pohjasta tehtiin peittävä.

Luomille päädyin leikittelemään punaisen ja oranssin sävymaailmassa.

Mustat kissamaiset rajaukset ja irtoripset viimeisetelivät silmät. Silmämeikki olisi voinut olla siistimpikin, mutta mielestäni toteutus oli kuitenkin ihan jees.

Huulilla jatkoin punaista teemaa laittaen sinne kirkasta punaista huulipunaa ja teemaan istuvaa rajausta. Poskille häivytyksiä ja hehkua.

Ennen ehostuskurssia minulla oli ollut jo pidempään orastava kiinnostus meikkausasioihin. Omaa nassua olen puunannut jo yläasteelta saakka, eli kauan. Muiden kasvoja en ole kuitenkaan koskaan oikein päätynyt meikkaamaan.

Siksi ehostuskurssi toi itselleni uutta tarttumapintaa nimenomaan toisen ihmisen meikkaamisessa. On se niin erilaista kuin itsensä puunaus. Mutta ehdottomasti jatkan harjoittelua meikkauksen parissa vielä tämän jälkeenkin.

Nämä näistä, sitten vähän muuta juttua vielä.

Elikkäs huomenna aletaan iskemään koulussa pidennyksiä päähän. Minä teen Hennalle pidennykset ja on tosi jännää, kivaa ja pelottavaakin päästä puuhaamaan jotain ihan uutta.

Eilen fiksattiin Hennan tukanväri kuntoon ja siitä tuli tälläinen:

Eli aika isoa muutosta väriin, mutta tykkäsimme kyllä kovasti lopputuloksesta.

Sitten vielä pieni kurkkaus muihin aiheisiin, eli kampaamiseen. Minulla on ensi viikolla suoritettavana viimeinen näyttö, eli kampausehostusnäyttö. Jännittää. Olin tosiaan alunperin aika kokematon koltianen noiden kampaus- ja meikkausasioiden suhteen, niin nyt vasta saanut tuntumaa siihen puoleen. No, eiköhän se hyvin mene! Loppuun vielä kampauskuvaa.

Palataan taas!

- Vilma

Luonnollinen meikki ja häämeikki

Heippa!


Tähän väliin taas vähän meikkijuttuja. Ehostuskurssi lähenee pikkuhiljaa jo loppuaan ja ensi viikolla olisikin jo vuorossa näyttö, jonkin verran jännittää, mutta täytyy toivoa että kaikki menee hyvin. :)


Nyt esittelen kaksi koulussa harjoittelemaani meikkiä. Ekana luonnollinen meikki, jonka tein Emmalle.

Emmalla on upeat kulmakarvat luonnostaan.  Hyvä muoto ja väri. Lisäsin niihin ainoastaan geeliä ryhdistämään ilmettä ja pitämään karvat ojossa.


Luomille tein hyvin kevyen väriset varjostukset, jotta fiilis pysyi luonnollisena, tuoden kuitenkin hieman meikattua ilmettä.

Ai niin, meikkipohjasta sen verran, että se tehtiin kuulaaksi. Emmalla on melko vaalea iho, joten meikkivoidekin valikoitui vaaleaksi. Ihon värieroja peiteltiin kevyesti concealerilla ja kiinnitys puuterilla.


Huulille valikoitui Emman väreihin mätsäävä huulimeikki. Vaikka siinä onkin hieman potkua, niin se sopii kokonaisuuteen pitäen sen silti luontevana ja kokonaisuuteen istuvana.


Poskille aivan kevyt sipaisu poskipunaa ja AVOT! Kaunis lopputulos mielestäni.


Sitten häämeikkiharjoitukseen, joka oli toki astetta haastavampi.

Ida ei tavallisestikaan meikkaa vahvoilla väreillä, joten hänen häämeikkinsäkään ei tarvitse olla mitenkään yliampuvan tumma.

Tehtiin ruskeansävyiset luomimeikit, kulmat jäivät melko luonnolliseen tilaan, sillä Idalla on luonnostaan hyvät kulmakarvat.


Tein mustat rajaukset yläluomelle, niistä tuli liian paksut koska siveltimeni on aika surkea peli, pitää ostaa uusi.


Ripsiin ripsiväriä, alaluomelle ruskeaa luomiväriä.


Huulille kokonaisuuteen istuva kaunis sävy. Poskille poskipunaa ja lopuksi kevyt sipaisu highlighteria tuomaan juhlan tuntua. Rajauksia lukuun ottamatta mielestäni oikein hyvä ja istuva lopputulos.


Tämmöisiä tällä kertaa!


- Vilma

Pohdintaa yritystoimintaan liittyen

Minä työntekijänä/yrittäjänä

Työntekijänä olen reipas ja haluan ottaa kaikki työyhteisön jäsenet tasapuolisesti huomioon. Oikeudenmukaisuus on tärkeää ja pelisääntöjen tulee olla selkeät, yhdessä laaditut ja sellaiset joita kaikki ovat valmiita noudattamaan.

Yrittäjänä haluan olla huolellinen. Mikäli minulla olisi "alaisia", niin haluaisin kohdella heitä tasavertaisesti ja pitää huolen kaikkien hyvinvoinnista.

Työminäni on iloinen ja kohtelias, enkä halua näyttää hapanta naamaa työpaikalla.

Minun vahvuuteni ja heikkouteni parturi-kampaajana

Ensimmäiseksi vahvuudeksi mainitsen asiakaspalvelutaidot. Voin sanoa käsi sydämmellä, että olen hyvä asiakaspalvelija. Osaan tulkita ihmisiä ja palvella heidät aina kokonaisvaltaisesti ja personoidusti, en kylmästi ja liukuhihnamaisesti.

Vahvuuksiini lukeutuu myös kiinnostus oppia uutta. Minulla on halu kehittää itseäni ja omaa osaamistani jatkuvasti.

Heikkouteni on ehdottomasti itsekriittisyys. Sen kanssa minun on tehtävä yhä kovasti töitä, sillä kukaan ei ole täydellinen, eikä tarvitsekaan.

Osaamisalueisiini lukeutuukin jo myyntityötausta ja sitä kautta myös asiakaspalvelutausta. Niiden kautta pystyn myös parantamaan työskentelyäni hyvänä parturi-kampaajana ja kokonaisvaltaisena asiakaspalvelijana.

Asiakkaan yksilöllinen palvelu, laatutavoitteet ja tasa-arvo

Asiakas palvellaan aina persoonana ja ainutlaatuisena tyyppinä. Näen, että jokaisella on omat yksilölliset tarpeensa, joihin täytyy etsiä sopivat palvelut ja tuotteet. Näin asiakas saadaan palveltua kokonaisvaltaisesti ja hän tuntee olevansa tärkeä ja kuunneltu.

Hyvänä parturi-kampaajana pyrin tekemään aina parasta mahdollista jälkeä ottaen huomioon asiakkaan toiveet, oman luovuuteni ja mahdollisuuden toteuttaa ne. Mikäli en joskus onnistu työssäni, tai teen virheen, ilmaisen asian rehdisti ja tarjoan korjausmahdollisuutta.

Palvelen tasapuolisesti kaikenikäiset, näköiset ja tyyliset ihmiset. En  lokeroi asiakkaita.

Tuotteiden ja palveluiden markkinointi

Tänä päivänä somemarkkinointi on kaikista oleellisinta. Instagram- tili, jossa on hyvät ja siistit kuvat. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, ja työ-insta on oivallinen portti esitellä omia taitojaan. Maailman helpoin portfolio.

Itse olen mainostanut myös omalla Facebook- sivullani, ainakaan vielä en ole tehnyt erillistä työ-facebookia omalla nimelläni, enkä usko että tulee tarvettakaan.

Tätä blogia olen kirjoittanut myös sitä silmällä pitäen, että se kestää esittelyä ja päivän valoa.

Paperimainoksetkin voivat olla tietyssä raossa hyvä vaihtoehto, mutta niiden voima ei ole tänä päivänä yhtä suuri, kuin sosiaalisen median.

Parturi-kampaajan ohjeet, säännöt ja velvollisuudet työyhteisössä

Totta kai yhdessä laaditut työyhteisön pelisäännöt, joita kaikki ovat velvollisia noudattamaan ja kunnioittamaan. Lisäksi alalla pätevät yleiset säädökset esimerkiksi ikärajojen suhteen. Näitä on jokaisen velvollisuus noudattaa ollakseen vastuullinen työyhteisön jäsen.


Tiedon etsiminen ja itseni kehittäminen

Seuraan muita alan tekijöitä, niin lähellä, kuin kaukana. Otan vaikutteita ja ideoita. Kehitän itseäni harjoittelemalla ja kokeilemalla erilaisia työskentelytapoja. Kouluttaudun säännöllisesti ja monipuolisesti. Keskustelen kollegoiden kanssa.

Hinnoittelu

Hinnoitteluun vaikuttavat liikkeen sijainti, vuokra ja muut kulut. Usein samalla alueella pyöritään kuitenkin melko samassa hintaluokassa. Hinnoilla pitää saada katettua kulut ja niistä määräytyy palkka.

Kestävä kehitys

Hmm.. Tämä on vaikea. No, sanoisin että se tarkoittaa kampaamoalalla sitä, että tehdään tavallaan jatkumo hiuspalveluiden tarpeelle. Hiusalallahan se on siinä mielessä aika helppoa, kun ihmisten hiukset kasvavat kuitenkin jatkuvasti. Että sellaista tilannetta ei ole edes mahdollista nähdä, etteikö tukka enää kasva. Sitä kautta taataan jatkumo siinä, että hiuspalveluita tarvitaan.

Kuluttajan oikeudet ja kuluttajan suoja

Yleensä liikkeissä on tietyn mittainen (yleensä 1vko) reklamaatioaika. Joten jos asiakas ei syystä tai toisesta ole tyytyväinen lopputulokseen, on yhteisen keskustelun pohjalta tekijän tarjottava veloituksetta korjaava palvelu. Tämä on tosiaan vähän tulkinnan varaista ja katsottavissa aina tilannekohtaisesti. Joissain tilanteissa asiakkaalla voi olla oikeus saada rahansa takaisin.

Työturvallisuus

Ensiksi tulee mieleen kengät, ne kannattaa olla umpinaiset ja sellaiset joilla on hyvä seisoa koko päivä. Monihan sanoo että ihan oikeat työkengät olisi parhaat. Ja varmaan olisikin, mutta itse olen tähän asti käyttänyt lenkkareita tai tennareita joista ei tule karva läpi ja joilla on hyvä seisoa ja liikkua.

Jonkinlainen vakuutus toki kannattaa olla kunnossa työtapaturman varalta, koska mitä vain voi sattua. Toki omilla toimillaan voi jo ennakoida tapaturmien varalta. Esimerkiksi pitää johdot poissa kulkuväyliltä, varoa kuumia työvälineitä yms. Laastaria ja desifiointiainetta kannattaa pitää lähistöllä, sillä jokainen parturi-kampaaja saksii joskus omia sormiaan.

Mutta vakuutus on kaiken a ja o!

Color Mask Art ja ripauksellinen kampausjuttuja

Ja vielä vähän asiaa.

KC Professional on tosiaan lanseeraanut uudet suoravärikaverukset. 11 kutkuttelevan houkuttelevaa ja mielenkiintoista geelimäisen koostumuksen omaavaa sävyä. Jokaiselle jotakin, ja vielä mahdollisuus sekoitella oman maun mukaan, vain taivas on rajana.

Perhedytään vähän sävyihin tarkemmin, koska en malta olla kertomatta niistä... :D

Rose Quartz - pastellisen vaaleanpunainen

Peach Quartz - pastellisen oranssi

Moonstone - toinen omista suosikeistani, pastellisen violetinharmaa sävy

Grey Diamon - ah mikä herkku, siniharmaa ja pastellinen tämäkin

Pelkästään hempeää pastellia? Ei vaan...

Neon Yellow Topaz - UV- valossa hehkuva neonkeltainen

Neon Pink Ruby - niin ikään UV- valossa hohtava, pinkki

Neon Orange Jade - neonoranssi

Ja lisäksi jotain muuta...

Violet Amethyst - intensiivinen violetti

Red Ruby - punapäille

Green Emerald  - intensiivinen vihreä

Blue Sapphire - intensiivinen sininen

Ja Clear Crystal laveeraukseen.

Kyseessä siis täysin vegaaninen, ammoniakiton ja hajusteeton suoravärisarja. Tykkään!

Tänään testailtiin ensimmäisen kerran näitä uutuuksia. Tein Idalle koko päähän ensin vaalennuksen, koska hänellä oli toiveena vaaleampi tukka. Sen jälkeen tukkaan pistettiin Rose Quartz ja Peach Quartz. Massa oli todella kirkkaan pinkkiä, joten kyllä muuten jännitti että mitähän sieltä tulee...

Jänskäily osoittautuikin ihan turhaksi, sillä lopputulos oli mainion pastellisen persikkainen. Itselleni testattiin Moonstone + Grey Diamond. Vakuutuin näistäkin ja jompi kumpi, ellei molemmat. tulevat päätymään omaan kotihyllyynikin lähitulevaisuudessa.

Sitten vielä ripaus kampaamista.

Kävimme läpi hääkampaukseen liittyvää asiaa, eli hunnun ja koristeen kiinnitystä. Se oli ihan mielenkiintoista ja mukavaa. Lisäksi väsäsin pari oman mielen mukaan tehtyä kampausta. jotka olivat mielestäni onnistuneita molemmat, vaikka opettaja nyt olikin aika tiukkana ja keksi huomautettavia asioita, mutta minulle tärkeintä on oma fiilis ja kehityksen huomaaminen. Voin sanoa, etten olisi vuosi sitten uskonut että minun käsillä tehdään tuommoisia kampauksia. Niin kaukaiselta ajatukselta kiinnostus ja osaaminen kampausjuttuihin tuntui. Mutta nykyään nautin niiden tekemisestä ja loputtomasta oppimisviidakosta.

 

Täytyy sanoa että juuri nyt on oikeasti hyvä fiilis näiden kouluhommien suhteen, vaikka välillä tuntuu että loppua kohden paineet kasaantuu. Sain vihdoin arvosanat myös itsenäisistä työelämä- ja yrittäjyysopinnoista ja ne menivät tosi hyvin. Sitten pitäisi vielä tehdä muutama itsenäinen verkko-opinto, kampaus- ja ehostusnäyttö ja siinä alkavatkin olla esteet valmistumisen tieltä rivissä. Ei paha!

- Vilma