Usein olen huomannut, kuten varmasti moni muukin opiskelija, että monesti ihmiset kyselevät että "no oletko tykännyt tuosta alasta ja koulusta?".
Aina olen vastannut, että kyllä olen.
Ja tottahan se on.
Koko ajan ei ole kuitenkaan ollut helppoa. Olen välillä kyseenalaistanut asemaani tällä alalla, puntaroinut ja miettinyt. Kuitenkin palannut aina siihen lopputulokseen, että rakastan tätä hommaa. Se, että saan luoda jotain käsilläni, kuulla kehut ja kokea onnistumista tulee aina päihittämään sen, että toisinaan koen myös epäonnistuvani enkä ole tyytyväinen tekemiini töihin.
Suurin huolenaiheeni ehkä kuitenkin on taloudellinen pärjääminen tulevaisuudessa, mikä on harmillista. Pidän tulevasta ammatistani hyvin paljon, jonka pitäisi olla kaikista tärkeintä. Toivoisin sitä jokaiselle. Taloudellinen pärjääminen on aina järjestettävissä ja asiat järjestyy ja siihen pitäisikin luottaa.
Ennen koulun alkua olin jo vuosikaudet harjoitellut hiuksien leikkaamista kömpelöillä isoilla mummoni vanhoilla saksilla. En edes koskaan ajatellut, että hei, ehkä voisin hommata vähän asiallisemmat välineet. Kun en tiennyt paremmasta, niin olin kelpuuttunut niihin välineisiin, jotka minulla oli.
Nyt vuoden koulua käyneenä lähinnä huvittaa, miten kopeloilla välineillä olen vielä vuosi sitten hiuksia leikannut, tekniikoista nyt puhumattakaan!
Oppia on tapahtunut aivan hurjasti. Muistan kuinka jännitin ensimmäistä asiakaspalveluasiakastani, olin ensimmäisten joukossa ottamassa asiakasta vastaan ja ulospäin minusta paistoi tuttu tyyneys. Sisältä kuitenkin olin hyvin jännittynyt, luonnollisesti. Unohdin jotain ihan päivänselviä asioita, koska jännitin. Hassua, mutta kohtasin viime viikolla toppipaikalla sen saman jännityksen tehdessäni pikkutytölle lettiä. Yllättäen aloin jännittää valtavasti, yksinkertaista tilannetta. Silloin muistin, että pitää olla kiitollinen siitä, että pääsääntöisesti en jännitä töitäni. Se on ikävä tunne, kun käsillään tekee ja kädet tärisee. Se on kuitenkin joskus ihmimillistä ja sekin pitää muistaa.
Ensi lukuvuodelle toivoisin itselleni armollisuutta ja rennompaa otetta. Aina ei tarvitse pingottaa! Totta kai ensi vuonna haluan oppia myös paljon lisää uutta, mutta oppiakaan ei tarvitse aina ahmia vaan sitä voi pureskella hetken aikaa ja sen jälkeen ottaa uuden palan. Se on ihan sallittua.
No, se nästä pohdinnoista. Syksyllä uusin kujein kohti uusia oppeja ja seikkailuja. Vielä vähän kuvamateriaalia ja loppukoonti kevään työharjoittelusta ja sitten huokaistaan, kiitetään ja kumarretaan. :)
 |
| Ensimmäinen patukkarullausharjoitus, oli mielestäni kivoin kaikista rullauksista. |
 |
| Äityli kävi freesautumassa vielä ennen kesäloman alkua. |
 |
| Näpäkkä pitkä polkkamallinen leikkaus ja balayagea. |
 |
| Vaaleaa raitaa ja a- linjaa. |
 |
| Lyhyttä naisten mallia ja erittäin kaunis luonnonharmaa. |
Ja sitten vielä muutama juttu työssäoppimisjaksosta...
eli työssäoppimisjakso Hiuspiste Afroditessa sujui kaikkiaan hyvin. Itse koin saaneeni tärkeimmän opin miesten hiustenleikkaukseen liittyen. Vaikka vietin topissa "vaan" perjantai- päivät, niin minulle jäi valtavasti noista päivistä oppeja takataskuun.
Mietittiin ohjaajani Lauran kanssa kerran viikkoon toteutettavan toppiharjoittelun risuja ja ruusuja ja hyviksi puoliksi nousi esiin se, että on vaihtelua viikoissa. En myöskään kokenut mitään sopeutumisongelmia, sillä työyhteisö on pieni. Ei siis tuntunut ulkopuoliselta tulla paikalle vain perjantaisin.
Laura tuumasi, että huonona puolena se ettei pääse tekemään niin paljon kuin ehkä haluaisi ja olisi mahdollisuus, ja totesi että parempi ratkaisu olisi kuitenkin ehkä olla useampana päivänä viikossa harjoittelussa.
Lauran loppukommentit minulle
- innokas oppimaan
- reipas ja tunnollinen tekijä
- hyvät asiakaspalvelutaidot
- leikkaaminen ja värisarjan tuntemus kehittynyt
- pitää muistaa aina positiivinen asenne!
Minun loppukommentit Lauralle
- paras oppi oli miesten hiustenleikkauksessa
- paljon muitakin uusia oppeja, esim. kampauksiin liittyen
- todella ihanaa oli saada kunnollista opastusta ja tuntea olonsa tärkeäksi
Kiitos Laura!
 | |||
| tässä vielä kuva Yläkaupungin yö- tapahtumasta. Päästiin markkinoimaan pelastusliivejä. :D |
Kesäaikaan pidän varmaankin vähän hiljaiseloa täältä blogista, mutta viimeistään syksyllä palaan asiaan taas.
Kiitos asiakkaat, opettajat ja kaikki tästä lukuvuodesta!
Rentouttavaa kesää toivottaen,
- Vilma
