Tällä viikolla ollaankin oltu jännän äärellä. Meinannut mennä sormi suuhun kerran jos toisenkin.
Heti maanantaina aloitettiin koulupäivä uuden oppimisen parissa. Joskus se uusi voi olla jotain helpohkoa, joskus jotain hiukan haastavaa, joskus enemmän haastavaa, joskus jotain siltä väliltä.
Nyt se kuitenkin tuntui olevan melkoisen haastavaa. Kaltaiselleni täydellisyyden tavoittelijalle nämä haastavammat opetustuokiot ovatkin aina melkoinen pala purtavaksi. Tästä on kuitenkin hyvä kehittyä ja pehmittää hieman omaa vaatimustasoaan. Harjoitus tekee mestarin, näin se on uskottava.
Jatkettiin siis yhä puurtamista tasamittaisen A- linjan pyörteistä hieman porrastetumpaan versioon. Pää tuntuu tätä kirjoittaessa niin tyhjältä kaiken oppimisen määrästä, että varmasti unohdan jotain olennaista, mutta annettakoon se anteeksi, sillä kaikkeni olen antanut! :-D Katsotaan, miten osaan pukea sanoiksi leikkauksen vaiheet. No, onneksi kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Työskentelytapana oli tällä kertaa parityöskentely siten, että toinen otti kuvia leikkauksen eri vaiheista, sillä välin kun toinen leikkasi. Samalla sai vähän tukea ja vinkkejä toiselta. Ihan hyvä systeemi! Mutta nyt itse asiaan.
Eli lähdettiin jälleen liikkeelle totuttuun tapaan märän hiuksen selvittämisestä ja osituksen tekemisestä. Tällä kertaa osituksen teko oli helppoa kuin heinänteko, mutta siihen ne helpot osuudet sitten jäivätkin. Eli ositus tehtiin seuraavaan tyyliin:
Ja näin melko yksinkertainen ositus on valmis! Sitten jaetaan taakse auki jäänyt tukka vielä työskentelyn helpottumikseksi kahteen osioon. Vapaaksi jäivät roikkumaan vain edellisen leikkauksen jäljiltä jääneet "tukikarvat".
Kun hiusten ositus ja asettelu leikkausta varten oli tehty, alkoikin varsinainen opintoretki. Verbaalisuudestani huolimatta en saa puettua seuraavaa vaihetta niin hyvin sanoiksi kuin haluaisin, joten laitetaanpa kuva tähän väliin helpottamaan vaihdeiden esittämistä ja kuvaamaan leikkaus-suuntaa ja otetta.
Leikkausosioita laskettiin vaakatasossa puoli kerrallaan alas sitä mukaan kun työ eteni, etummaisetkin sivuhiukset otettiin matkaan siinä vaiheessa, kun oltiin päästy tarpeeksi ylös asti. Kuvissa jälleen havainnollistuu leikkaussuunta.
Lopulta alhaalla ovat kaikki hiukset ylätötteröä lukuunottamatta.
Seuraavaksi tasattiin myös sivutukka mätsääväksi takaosan kanssa leukalinjaa myötäileväksi kokonaisuudeksi.
Ja eipä muuta kuin fööni pörräämään ja katsomaan varovasti toinen silmä kiinni, että mitähän siitä nyt oikein tulikaan tehtyä!
Ja tuommoinen pöheikköhän se sieltä paljastui. Joo- o, ujoushan sieltä paistaa, olisihan niitä saksia voinut vähän rohkeamminkin käyttää, mutta perusidea jälleen hahmotettu. Ja olen sitä mieltä, että ennemmin liian pitkä, kuin liian lyhyt. Liian pitkää voi aina leikata lisää, lyhyttä ei.
Viimeistelyä vaille valmista siis.
Viimeistytoimenpiteinä lyhensin etummaisia hiusosioita joitakin senttejä. Lisäksi teimme koko porukalla pointtausta ja loppurysäyksenä napsaistiin vielä kirsikaksi kakun päälle näpsäkkä otsatukka. Suoristusoperaatiot jäivät nyt seuraavaan kertaan, ja lopputulos nähdäänkin kuvassa (kyllä, KUVASSA, ei kuvissa, sillä yhden olen näköjään ainoastaan hennonut ottaa :D) vain peruskuivattuna, ilman hienosäätöjä viimeistelyn suhteen (suoristus, lakka ym.)
Lopputulos on ihan OK, ehkä nyt olen vähiten tyytyväinen tähän mennessä. Kuten mainittua, idea on hahmotettu, mutta mikä on tuo etureuhka? Oisi voinut olla vähän huollitellummankin näköinen. Mutta ompahan tuossa ainakin vielä tukkaa mitä saksia seuraavassa leikkauksessa. Ei muuta kuin uusia haasteita päin!
Kiitos Janinalle työparina olosta!
Ens kertaan,
- Vilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti