Ensimmäisen jakson viimeinen tehtävä

Heipparallaa!

Johan on aika kulunut sukkelasti. Ensimmäinen jakso leikkauksen perusteiden parissa on nyt taputeltu ja seuraavaa jaksoa kohden mennään. Hurjaa!

Viikko sitten lauantaina kun olin äitini kanssa lenkillä sanoin hänelle, että ompas mukavaa kun ei ole syysflunssa iskenyt tänä vuonna. Äitini kehoituksesta vanhan uskomuksen mukaan koputtelin vieressä olevaa mäntyä, mutta eipähän se mitään auttanut :-D Maanantai-iltana sitten kurkussa tuntui epäilyttävää karheutta ja tiistaina olinkin valmis petipotilas. Että näin.

Kun olin pari päivää koulusta poissa, niin muut alkoivat suorittamaan ensimmäisen jakson viimeistä tehtävää. Eli koko jakson ajan leikkausmallipäänä toimineelle naispäälle piti suunnitella itse leikkaus ja pohtia miten se toteutetaan ja tietysti myös toteuttaa se ja viimeiseksi tehdä siitä postaus tänne blogiin.

Perjantaina tein intensiivisesti hommia, kun pääsin takaisin sairasvuoteelta kouluun. Ahkeruus kannatti sillä sain leikkauksen valmiiksi! Suunnitelmaa olin tosin hionut jo kotona valmiiksi.

Lähdetään liikkelle siitä millaisen leikkauksen päätin toteuttaa.

Miksi juuri tuo malli? No siksi, että se on minusta kaunis ja koska halusin toteuttaa leikkauksessani porrastustekniikkaa takaosassa.

Suunnitteluvaiheessa mietin valmiiksi kehä- ja muotolinjat sekä ositukset ja leikkausjärjestyksen. Myös välineet ja tuotteet joita työn toteuttamiseen tarvitsisin. Ai niin, ja leikkaus-suunnitelma on väärin kirjoitettu, se on leikkaussuunnitelma ilman väliviivaa, mutta menkööt..

Ja ei muuta kuin toteutuksen pariin! Tähän väliin täytyy sanoa itsestäni, että olen tosi malttamaton suunnittelija. Haluaisin aina heti ryhtyä toimeen, tässä olisi vähän parantamisen varaa. Mutta minkäs sille mahtaa, kun on niin innoissaan.

Eli tässä kuvassa näkyy ensimmäinen vaihe, jossa olin tehnyt ositukset hiuksiin leikkausta varten. Otsahiukset olivat vielä siis omassa nipussaan, joka ei kuvassa näy.















Ja sitten varsinaiseen työn touhuun,
eli mittapituutta metsästämään.  Otin sen aika lyhyeksi, koska mallissakin takaosa on melko lyhyeksi leikattu ja halusin tietysti jäljennellä mallia mahdollisimman tarkasti.

Ja sitten vaan porrastamaan!

Ranteen asennossa on ollut vähän opeteltavaa, sillä se meinaa aina vääntyä mutkalle. Mutta siinäkin alkaa jo näkyä hyvää kehitystä, jee!












         






                          ..ja porrastus jatkuu...

Tässä kuvassa nähdään takaosan porrastuksen loppuvaihetta, kun seuraavatkin osiot oli otettu matkaan mukaan. Hyvä tulee!

Taisin olla tässä vaiheessa tähän astisista leikkausharjoituksista eniten innoissani, sillä oikeasti hiffasin nyt viimeistään mistä porrastuksessa on todella kyse ja se alkoi sujua todella mukavasti.








Ja mitäs seuraavaksi? Etutukat vielä jäljellä. Jakaus kerrallaan vedin etummaisia hiuksia ikäänkuin taaksepäin ja sovittelin niitä takana olevan leikkauksen kanssa yhteenmeneviksi. Mukavaa hommaa oli tämäkin ja hiusta lähti vielä melko reippaasti, sillä etuosiot olivat edellisen leikkauksen jäljiltä aika pitkät.

 Harmi, ettei edellisen vaiheen leikkaussuunnasta ja asennosta muistettu ottaa kuvaa, henkilökohtainen kuvaajani taisi olla kahvitauolla. :-D heh.




Kokonaisuus alkoi kuitenkin työn edetessä näyttää tältä.

Epäsymmetrisen lopputuloksen aikaansaamiseksi jätin oikean puolen hieman vasempaa pidemmäksi.

Tässä vaiheessa hiukset kuivailtiin ja sitten haettiin niihin vielä kuivana hieman muotoa leikkauksen avulla.

Opettajan hyvä vinkki oli saksia sivuhiuksia pystysuunnassa ihan reiluin ottein, jotta saatiin niihin haluttu rosoisuus ja laskeutuminen. Hyvä idea! Tämä tehtiin siis molemmille puolille.









Leikkauksen viimeisenä paaluna vuorossa oli otsatukka, jolle ei mitään kovin ihmeellisyyksiä lähdetty tekemään. Hieman siihenkin rosoisuutta pointattiin latvaosioon, jotta se asettuisi paremmin.

 Viimeistelyvaiheessa suoristelin hiuksia muotoiluraudalla, sillä mallissakin ne olivat suoristetun oloiset. Iskin hieman lakkaa väleihin ja päälle. Viimeistelyvaihe jäi tällä kertaa aika nopeaksi.

Ja lopputulos on tässä:

Ja viimeisenä (mutta ei vähäisenä) jämäkän itsearvioinnin paikka.

Eli mikä meni hyvin?

Kokonaisuus on mielestäni kaikenkaikkiaan hyvä. Onnistuin mukailemaan alkuperäistä mallia ja sain siitä sellaisen kuin toivoinkin. Itse leikkausvaihe oli mielestäni mukavin ja parhaiten mennyt osuus jos pitää valita.

Entä kehityskohdat?

Ehkä sitten se suunnittelupuoli. Kuten aiemmin mainitsinkin, niin voisi siinä kohtaa hieman pysähtyä enemmän.

No mitä opin?

Opin porrastamaan entistä paremmin. Koin oivalluksia. Opin myös luomaan entistä paremmin kokonaisuutta ja hahmottamaan sen syntyä.

Mitä näistä hyödynnän käytännössä?

Varmasti kaikkea. Todella tärkeänä juttuna ranteen asentoa ja siihen edelleen panostamista.


Se oli siinä, ensimmäinen jakso nimittäin. Vielä tähän loppuun haluaisin koota muutaman ajatuksen hieman päiväkirjamaiseen tyyliin ensimmäistä jaksoa ajatellen.

Ensimmäinen jakso oli ensinnäkin todella opettavainen ja hyvin intensiivinen. Aluksi oli uutta intoa täynnä ja leikkauksia lähdettiin harjoittelemaan motivaatiota uhkuen. Noin paria viikkoa ennen jakson päättymistä niin itsessäni, kuin meidän porukan yleisilmeessäkin alkoi näkyä hieman taantumuksen merkkejä. Opettajallekin tuumasin että mikähän tässä nyt on kun keskittyminen alkaa herpaantua kuin alakouluikäisellä pojalla. Mutta opettajan viisaat sanat, että ihmekös tuo kun niin intensiivisesti ollaan vain leikkauksen perusteita tässä kuukauden päivät harjoiteltu. Ei hätää siis.

Tämä viimeinen homma meni mielestäni niin mukavasti, että siistiä lähteä jatkamaan ihan uusiin juttuihin. Tottakai leikkaaminen on todella olennainen osa näitä opintoja, mutta on huikeaa välillä opetella jotain ihan muuta.

No, mutta se näistä. Niin ja vielä kiitos urhealle kuvausapurilleni Mirkulle! <3

Innolla uusia juttuja odotellen,

- Vilma