Omalla ajalla tehtyjä juttuja

Vielä lyhesti päivittelen tämän viikon tekeleitä, jotka eivät liity sinäänsä koulutehtäviin.

Esittelen ensiksi lyhyesti isotätini kuontalon, jota kävin parturoimassa. Olen leikannut hänen hiuksensa melko pitkään, mutta nyt oli ensimmäinen kerta kun opiskelujen aikana kävin hänen luonaan hiusasioissa.

Isotätini on alkanut suunnittelemaan, että haluaisi kasvattaa harmaat hiukset. Minusta ihan mukava ajatus, kun selkeästi hänelle on kasvamassa kaunis, harmaa sävy. Nyt tosin väri on hetken aikaa hieman välivaiheessa, sillä se on värjätty viimeksi parisen kuukautta sitten.

Ilman sen kummoisempia lörinöitä, ennen ja jälkeen kuvat:

Eli lähtötilanteessa nähdään aikalaisen ylikasvanut lyhyt malli, jossa harmaat alkavat tulla selvästi näkyville.




















Ja sitten lopputulokseen!

Lopputulos on mielestäni aika kiva ja särmikäs. Nyt vain annetaan harmaiden tulla!





















Sitten vielä esittelen lyhesti ensimmäisen kotivärjäykseni ammattilaistuotteilla. Eli emme ole vielä koulussa opiskelleet värjäysasioita, mutta uskallauduin silti pyöräyttämään äitini tukkaan hieman uutta loistoa vaalentaen.

Äitilläni oli siis runsaasti tyvikasvua lähtötilanteessa. Hänen oma hiuksenvärinsä on melko tumma.

Lähdin duunaamaan uutta ilmettä muorin tukkaan seuraavalla kombinaatiolla:

Värin sekoittelussa ei ilmaantunut minkään sortin ongelmia, sillä sain Palmikosta hyvät ohjeet, eikä tuo nyt muutoinkaan mitään rakettitiedettä tuntunut olevan.

Ja sitten lopputulokseen:

Olen tyytyväinen ja muorikin vaikutti olevan mielissään kirkastuneesta ilmeestä hiuksissa. Hyvä, hyvä!


Eipä muuta.


- Vilma

Iho, hiuspohja ja hiukset

Tervehdys!

Tänään vuorossa hieman erilaista postausta, nimittäin etäpäivän tehtävää. Aiheena tällä kertaa on ihon ja hiuksen rakenteen sekä hiuksen kasvuvaiheiden tutkailu.

Ensiksi täytyy sanoa, että tykkään siitä kun opiskelua voidaan toteuttaa monipuolisin keinoin, eikä aina tarvitse toistaa samoja kaavoja. Nämä etäpäivät ovat tosi hyvä juttu, sillä niiden avulla oppii toteuttamaan itsenäistä opiskelua, eikä tarvitse mennä konkreettisesti kouluun. Kivaa vaihtelua!

Tänään otimme jo vähän tuntumaa tähän aihealueeseen, sillä teimme koulussa ryhmätöinä hiuksen ja ihon rakenteeseen liittyviä tehtäviä. Lähdettiin ensiksi luontoon köpöttelemään, sillä ajatuksena oli hyödyntää syksyn kaunista väriloistoa näihin töihin. Postauksen lopussa esittelen ryhmämme aikaansaannoksen, josta tuli mielestäni hieno.

Niin ja meidän ryhmään kuuluivat Patricia, Mirkku, Ida, Miia M. ja minä. Ekaksi päätettiin tosiaan lähteä hieman luontoretkelle Viitaniemen pitkospoluille, mikä oli melko virkistävää heti aamutuimaan.

Matkalta tarttui hyviä somisteita mukaan ja muutama sorsakin nähtiin...

Nyt itse asiaan.

Eli lähdetään vaikka liikkelle siitä, että että parturi-kampaajan työssä on todella tärkeää hahmottaa sekä hiuksen että ihon rakennetta, muunmuassa siksi että tulemme työskentelemään kemiallisten aineiden parissa.

Kuinka yksittäinen hius sitten saa alkunsa?

Hiuksen synty tapahtuu hiusnystystä jatkuvan solujakauksen seurauksena. Hiuskarva muodostuu ja kasvaa karvatupen suojassa. Hiusnystyt tuottavat koko ajan uutta solukkoa, joka työntää jakautuvaa solukkoa ylöspäin.

Millainen on hiuksen rakenne ja mitkä ovat sen osien merkitykset?

Hiuksen ihonalaiseen rakenteeseen kuuluvat karvatuppi, Henlen ja Huxleyn kerrokset, hius, talirauhanen, karvankohottajalihas, vastamuodostuneita soluja, hiusnysty ja hiuksen hiusverisuonia.

Hiuksen ihonpäällisen osan rakenteeseen puolestaan kuuluvat suomu, eli pintakerros, kuitukerros joka sisältää solun sekä mikro- makro- ja protosäikeet ja lisäksi ydinkerroksen. 

Sitten osien merkityksiin. Eli karvatuppi kulkee dermiksestä epidermiksen lävitse ihon pinnalle. Karvatupen pohjaosaa kutsutaan hiusnystyksi, jonka yläosassa hiuksen väriaine (melaniini) muodostuu. Hiusnystyn sisällä sijaitseva hiussuonisto kuljettaa ravinteikasta ja hapekasta verta soluille. Henlen ja Huxleyn kerrokset puolestaan suojaavat hiuksen ihonalaista osaa eli hiusjuurta.

Hiuksen pehmeät, pyöreät alkusolut muodostuvat hiusnystyn pinnalla hiusjuuressa. Hiusnystyn tuottama uusi solukko työntää jakaantuvaa solukkoa ylöspäin hiussipuliin, jossa karva aloittaa varsinaisen muodostumisensa. 

Mitä enemmän  hiuksessa on suomukerroksia, sitä paksumpi se on. Suomukerros hylkii vettä ja likaa hiuksesta. 

Kuitusolu puolestaan koostuu isosta joukosta makrosäikeitä, joista jokainen muodostuu itsensä ympärille kiertyneistä mikrosäikeistä, jotka taas koostuvat alkusäikeistä. Yksi alkusäie koostuu kolmesta spiraalimaisesta molekyyliketjusta, jotka ovat muodostuneet atomeista (hiili, vety, happi ja typpi.) Näitä molekyyliketjuja toisiinsa liittävät poikittaiset rikkisidokset. 

Seuraavaksi keskitytään hiuksen elinkaareen, johon kuuluu kolme vaihetta.

Ensimmäinen vaihe on kasvuvaihe, joka kestää kahdesta kuuteen vuotta, mutta lyhenee ihmisen ikääntyessä. Kasvuvaiheessa solut jakaantuvat työntäen keratinisoituvia soluja karvatuppea pitkin ylöspäin. Uusi hius kasvaa noin yhden sentin kuukaudessa ja kokonaisuutena noin 85-90 prosenttia hiuksista on kasvuvaiheessa.

Toinen vaihe on siirtymävaihe, joka kestää noin kaksi viikkoa. Siirtymävaiheen aikana hiusten kasvu loppuu solujen jakaantuumisen loppumisen seurauksena. Karvatupen supistuessa hius irtaantuu verisuonistaan ja ravinnonlähteistään. Tässä vaiheessa on kerrallaan noin yksi prosentti hiuksista ja se kestää 1-3 viikkoa.

Kolmas vaihe on lepovaihe. Sen aikana hius irtoaa hiuspohjasta ja se kestää noin 2-4 kuukautta. Lopussa hiusnystystä kehittyy uusi hius ja hiuksen uusi kasvuvaihe on valmis alkamaan. Lepovaiheessa on kerrallaan noin 10-15 prosenttia kaikista hiuksista.

Hiusten rakenteellisia eroja

Hiuslaatu vaihtelee suuresti erirotuisilla ihmisillä. Meidän työssä on tärkeää hahmottaa erilaisia hiusten ominaisuuksia ja kehittää niiden tuntemuksen kautta ammattitaitoamme.

Valkoisen rodun hiuslaatu vaihtelee eniten. Suomalaisten ja muiden skandinaavien hiukset ovat usein ohuet, kun taas esimerkiksi keski- ja eteläeurooppalaisilla on usein huomattavasti paksummat hiukset.

Keltaisen rodun hiukset ovat suorat, mustat, paksut ja vastustuskykyiset. Tähän laatuun kuuluvat kiinalaiset, japanilaiset, eskimot ja intiaanit. Tässä hiuslaadussa hiuksen pigmentit ovat suuria ja ne ovat kasautuneet hajanaisesti eri ryhmiin kuitukerroksessa. 

Mustaan eli negroidiseen hiuslaatuun puolestaan luokitellaan musta- ja tummaihoisten ihmisten hiuslaadut. Se on tiukasti kierteinen ja spiraalimaisen kihara. Hiuksen pinta näyttää hyvin kiiltävältä ja on vaikeasti kammattava.

Parturi- kampaajan työhön kuuluu tunnustella asiakkaan hiuksen laatua ja ominaisuuksia. Hiukset voivat olla kiharat, taipuisat tai suorat, jäntevät tai veltot, liukkaat tai karkeat. Hiusten pituuksissa on myös paljon eroja. Yksittäinen hius voi olla ohut, normaali tai paksu. Eri ihmisten hiukset eroavat myös määrällisesti toisistaan. Myös hiusten kunnossa voidaan nähdä eroavaisuuksia. Tyypillisimpiin hiuksen ominaisuuksiin voidaan lukea joustavuus, venyvyys, taipuisuus, kohoaminen, paksuus, kiilto ja sähköisyys. Asiantunteva parturi- kampaaja osaa nähdä erottaa asiakkaan hiuksista edellämainittuja ominaisuuksia ja suunnitella työnsä hiusten ominaisuuksia silmällä pitäen.

Viimeisenä aihealueena käsitellään meidän ryhmätehtäväänkin liittynyttä osa-aluetta eli ihoa, sen tehtäviä ja rakennetta. Parturi-kampaajan on syytä tuntea myös ihon laatuun liittyviä seikkoja. Mutta minkä ihmeen takia? Koska erilaatuisten hiuspohjien käsittely saattaa vaatia hyvinkin erityyppisiä toimenpiteitä ja kotihoitoa. Parturi- kampaajan on myös pyrittävä selvittämään mahdollisiin hiuspohjan ongelmiin liittyvät syyt sekä auttaa asiakasta niiden hoidossa. ¨

Iho on ihmisen suurin elin, painoltaan se on noin 5 prosenttia kokonaispainosta. Aika iso juttu siis, vaikka sitä ei tule ehkä ihan joka päivä ajateltua. Jossain päin kehoa iho voi olla huomattavasti paksumpaa kun taas toisaalla. Esimerkiksi silmäluomien iho on varsin ohutta, kun taas jalkapohjia peittää paksuhko ihokerros.

Entäpä sitten se ihon rakenne? Tähän väliin voisinkin ylpeänä esitellä meidän ryhmän työn jonka avulla voidaan kätevästi tarkastella ihon rakennetta tarkemmin.

Elikkä tuosta noin. Aika hiano vaikka itse sanonkin! Ihon päällimäinen kerros on siis epidermis, joka uusiutuu jatkuvasti. Epidermiksessä ei ole lainkaan imu- tai verisuonia ja se on noin 0,05-0,2 mm:n paksuinen. Tässä kerroksessa tapahtuu keratinosoituminen,

Epidermis sisältää: 

Sarvesissolukerroksen, jonka koostuu kuolleista, jo keratinisoituneista sarveissoluista.

Jyväissolukerroksen, jonka solujen sisällä valmistuu keratohyaliinijyväsiä, jotka muuttuvat lopulta keratiiniksi. 

Okasolukerroksen, joka sisältää keratinosyyttejä joiden välillä on runsaasti soluja toisiinsa liittäviä desmosomeja. Tässä osassa sijaistsee myös soluja jotka osallistuvat elimistön puolustusjärjestelmään.

Ja tyvisolukerroksen, joka koostuu tumallisista jakaantuvista tyvisoluista. Tässä osassa melanosyyttisolut valmistavat pigmenttiä ja Merkelin solut välittävät tuntoaistimuksia.

Seuraava kerros on nimeltään dermis, eli verinahka. Dermis on sidekudosta joka koostuu kollageenista ja elastiinista. Elastiini antaa iholle joustavan ominaisuuden. Dermiksestä löytyy karvan juuriosa, talirauhanen, hikirauhanen, hermojen päätteitä ja imusuonia.

Alin kerros, eli subkutis on ihonalainen rasvakudos, jonka paksuus riippuu ihmisen rasvakudoksen määrästä. Se toimii liittäjänä ihon pintakerroksen, kudosten, lihasten, rustojen ja luiden välillä.

Mitkä ovat ihon tehtäviä?

Epidermiksen tehtävä on suojata elimistöä mekaanisesti, fysikaalisesti, kemiallisesti ja mikrobiologisesti. Dermis puolestaan toimii vesivarastona antaen mekaanista suojaa. Subkutiksen tehtävä on pehmentää iskuja ja toimia lämpöeristeenä ja rasvavarastona.  

Lopuksi vielä vähän ajatelmia yleisestä hiuspohjan ongelmasta, eli hilseilystä. Hilseily tarkoittaa siis kiihtynyttä solujen tuotantoa hiuspohjassa. Hilseisen hiuspohjan iho uusiutuu huomattavasti nopeammin kuin tavallinen iho. 

Hilseilylle ei ole aina yksittäistä syytä, vaan se voi olla monien eri tekijöiden summa. Muunmuassa hormonitoiminta, ravitsemus, säänvaihtelut ja vääränlainen kotihoito voivat vaikuttaa hilseen syntyyn. 

Hilsettä saa hyvin hoidettua kampaamosta saatavilla hiuspohjan ongelmien hoitoon tarkoitetuilla kotihoitotuotteilla.

Tähän onkin hyvä lopettaa, tulipahan taas asiaa käytyä läpi! Paljon uusia juttuja, joita on ehkä joskus tutkaillut, mutta ovat ajansaatossa unohtuneet. 

Hyvää viikonloppua!

- Vilma

Apuna postauksen teossa: Hiukset- kirja leikkaaminen, kampaaminen ja kosmeettinen hoitaminen/ Taina Luoma ja Marjo Oksman

Kuvalinkit:

https://www.google.fi/search?q=eri+hevosrodut&espv=2&biw=1366&bih=613&site=webhp&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiI2aDP6bTPAhUMApoKHVF9BAQQ_AUIBigB#tbm=isch&q=vaaleat+hiukset&imgrc=WsbD787P1eeDAM%3A

https://www.google.fi/search?q=afro+hiukset&espv=2&biw=1366&bih=613&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiA5az96bTPAhXmCJoKHaL9BhQQ_AUIBigB#tbm=isch&q=african+hair&imgdii=s3k6dV0DufVs-M%3A%3Bs3k6dV0DufVs-M%3A%3BqyFAx6rKKhRqOM%3A&imgrc=s3k6dV0DufVs-M%3A

https://www.google.fi/search?q=asian+hair&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjijtPX6rTPAhXhZpoKHa5CDQsQ_AUICCgB&biw=1366&bih=613#imgrc=6Wi_5gTXHElPEM%3A

Ensimmäisen jakson viimeinen tehtävä

Heipparallaa!

Johan on aika kulunut sukkelasti. Ensimmäinen jakso leikkauksen perusteiden parissa on nyt taputeltu ja seuraavaa jaksoa kohden mennään. Hurjaa!

Viikko sitten lauantaina kun olin äitini kanssa lenkillä sanoin hänelle, että ompas mukavaa kun ei ole syysflunssa iskenyt tänä vuonna. Äitini kehoituksesta vanhan uskomuksen mukaan koputtelin vieressä olevaa mäntyä, mutta eipähän se mitään auttanut :-D Maanantai-iltana sitten kurkussa tuntui epäilyttävää karheutta ja tiistaina olinkin valmis petipotilas. Että näin.

Kun olin pari päivää koulusta poissa, niin muut alkoivat suorittamaan ensimmäisen jakson viimeistä tehtävää. Eli koko jakson ajan leikkausmallipäänä toimineelle naispäälle piti suunnitella itse leikkaus ja pohtia miten se toteutetaan ja tietysti myös toteuttaa se ja viimeiseksi tehdä siitä postaus tänne blogiin.

Perjantaina tein intensiivisesti hommia, kun pääsin takaisin sairasvuoteelta kouluun. Ahkeruus kannatti sillä sain leikkauksen valmiiksi! Suunnitelmaa olin tosin hionut jo kotona valmiiksi.

Lähdetään liikkelle siitä millaisen leikkauksen päätin toteuttaa.

Miksi juuri tuo malli? No siksi, että se on minusta kaunis ja koska halusin toteuttaa leikkauksessani porrastustekniikkaa takaosassa.

Suunnitteluvaiheessa mietin valmiiksi kehä- ja muotolinjat sekä ositukset ja leikkausjärjestyksen. Myös välineet ja tuotteet joita työn toteuttamiseen tarvitsisin. Ai niin, ja leikkaus-suunnitelma on väärin kirjoitettu, se on leikkaussuunnitelma ilman väliviivaa, mutta menkööt..

Ja ei muuta kuin toteutuksen pariin! Tähän väliin täytyy sanoa itsestäni, että olen tosi malttamaton suunnittelija. Haluaisin aina heti ryhtyä toimeen, tässä olisi vähän parantamisen varaa. Mutta minkäs sille mahtaa, kun on niin innoissaan.

Eli tässä kuvassa näkyy ensimmäinen vaihe, jossa olin tehnyt ositukset hiuksiin leikkausta varten. Otsahiukset olivat vielä siis omassa nipussaan, joka ei kuvassa näy.















Ja sitten varsinaiseen työn touhuun,
eli mittapituutta metsästämään.  Otin sen aika lyhyeksi, koska mallissakin takaosa on melko lyhyeksi leikattu ja halusin tietysti jäljennellä mallia mahdollisimman tarkasti.

Ja sitten vaan porrastamaan!

Ranteen asennossa on ollut vähän opeteltavaa, sillä se meinaa aina vääntyä mutkalle. Mutta siinäkin alkaa jo näkyä hyvää kehitystä, jee!












         






                          ..ja porrastus jatkuu...

Tässä kuvassa nähdään takaosan porrastuksen loppuvaihetta, kun seuraavatkin osiot oli otettu matkaan mukaan. Hyvä tulee!

Taisin olla tässä vaiheessa tähän astisista leikkausharjoituksista eniten innoissani, sillä oikeasti hiffasin nyt viimeistään mistä porrastuksessa on todella kyse ja se alkoi sujua todella mukavasti.








Ja mitäs seuraavaksi? Etutukat vielä jäljellä. Jakaus kerrallaan vedin etummaisia hiuksia ikäänkuin taaksepäin ja sovittelin niitä takana olevan leikkauksen kanssa yhteenmeneviksi. Mukavaa hommaa oli tämäkin ja hiusta lähti vielä melko reippaasti, sillä etuosiot olivat edellisen leikkauksen jäljiltä aika pitkät.

 Harmi, ettei edellisen vaiheen leikkaussuunnasta ja asennosta muistettu ottaa kuvaa, henkilökohtainen kuvaajani taisi olla kahvitauolla. :-D heh.




Kokonaisuus alkoi kuitenkin työn edetessä näyttää tältä.

Epäsymmetrisen lopputuloksen aikaansaamiseksi jätin oikean puolen hieman vasempaa pidemmäksi.

Tässä vaiheessa hiukset kuivailtiin ja sitten haettiin niihin vielä kuivana hieman muotoa leikkauksen avulla.

Opettajan hyvä vinkki oli saksia sivuhiuksia pystysuunnassa ihan reiluin ottein, jotta saatiin niihin haluttu rosoisuus ja laskeutuminen. Hyvä idea! Tämä tehtiin siis molemmille puolille.









Leikkauksen viimeisenä paaluna vuorossa oli otsatukka, jolle ei mitään kovin ihmeellisyyksiä lähdetty tekemään. Hieman siihenkin rosoisuutta pointattiin latvaosioon, jotta se asettuisi paremmin.

 Viimeistelyvaiheessa suoristelin hiuksia muotoiluraudalla, sillä mallissakin ne olivat suoristetun oloiset. Iskin hieman lakkaa väleihin ja päälle. Viimeistelyvaihe jäi tällä kertaa aika nopeaksi.

Ja lopputulos on tässä:

Ja viimeisenä (mutta ei vähäisenä) jämäkän itsearvioinnin paikka.

Eli mikä meni hyvin?

Kokonaisuus on mielestäni kaikenkaikkiaan hyvä. Onnistuin mukailemaan alkuperäistä mallia ja sain siitä sellaisen kuin toivoinkin. Itse leikkausvaihe oli mielestäni mukavin ja parhaiten mennyt osuus jos pitää valita.

Entä kehityskohdat?

Ehkä sitten se suunnittelupuoli. Kuten aiemmin mainitsinkin, niin voisi siinä kohtaa hieman pysähtyä enemmän.

No mitä opin?

Opin porrastamaan entistä paremmin. Koin oivalluksia. Opin myös luomaan entistä paremmin kokonaisuutta ja hahmottamaan sen syntyä.

Mitä näistä hyödynnän käytännössä?

Varmasti kaikkea. Todella tärkeänä juttuna ranteen asentoa ja siihen edelleen panostamista.


Se oli siinä, ensimmäinen jakso nimittäin. Vielä tähän loppuun haluaisin koota muutaman ajatuksen hieman päiväkirjamaiseen tyyliin ensimmäistä jaksoa ajatellen.

Ensimmäinen jakso oli ensinnäkin todella opettavainen ja hyvin intensiivinen. Aluksi oli uutta intoa täynnä ja leikkauksia lähdettiin harjoittelemaan motivaatiota uhkuen. Noin paria viikkoa ennen jakson päättymistä niin itsessäni, kuin meidän porukan yleisilmeessäkin alkoi näkyä hieman taantumuksen merkkejä. Opettajallekin tuumasin että mikähän tässä nyt on kun keskittyminen alkaa herpaantua kuin alakouluikäisellä pojalla. Mutta opettajan viisaat sanat, että ihmekös tuo kun niin intensiivisesti ollaan vain leikkauksen perusteita tässä kuukauden päivät harjoiteltu. Ei hätää siis.

Tämä viimeinen homma meni mielestäni niin mukavasti, että siistiä lähteä jatkamaan ihan uusiin juttuihin. Tottakai leikkaaminen on todella olennainen osa näitä opintoja, mutta on huikeaa välillä opetella jotain ihan muuta.

No, mutta se näistä. Niin ja vielä kiitos urhealle kuvausapurilleni Mirkulle! <3

Innolla uusia juttuja odotellen,

- Vilma

Kaverin tukanlaittopäivä

Tänään oli ensimmäistä kertaa koulussa sellainen päivä kun saatiin tuoda kaveri tai perheenjäsen operoitavaksi koululle.

Ensin ajattelin että tässä vaiheessa haluan malliksi jonkun tasamittaisen pitkän hiusmallin, joita kaveripiiristä kyllä löytyy vaikka millä mitalla. Ajattelemani henkilöt eivät kuitenkaan koulukiireidensä vuoksi päässet paikalle, mikä on ihan ymmärrettävää.

Vaihtoehdoksi jäi sitten äitini, jolla tiesin olevan vapaata. Niinpä pyysin hänet käsittelyyn, vaikka tiesin että hänen hiuksiensa leikkaaminen ei tulisi olemaan niin kevyt pala purtavaksi, kuin esimerkiksi tasamittaisen hiuksen tasaus.

Ensiksi voisin kertoa vähän lähtötilanteesta.

Eli äitini hiuslaatu on hyvin suora ja melko ohut. Hänellä on ollut pitkään hiuksessa melko lyhyt A- mallinen, takaa porrastettu linja sekä suora otsatukka, joka päättyy hieman silmien yläpuolelle.

Nyt malli oli jo aika rutkasti ylikasvanut, joten freesaus tuli varsin tarpeeseen.

Aloitin homman ohjaamalla muorin pesupaikalle ja käytin hänen hiustensa pesuun Lorealin Mythic Oil- shampoota, joka on yksi tämän hetken suosikeistani. Se toimii vaalennuksen kuluttamassa hiuksessa todella hyvin luoden siihen eloa ja rakennetta.

Kun pesupuoli oli hoidettu, siirryttiin Color maskin pariin. Käytin Vanilla- sävyä, joka osoittautui myöskin hyväksi ratkaisuksi ja kirkasti mukavasti hiusten vaalennettuja osioita.

Vähän harmitti, kun pesupaikalla tajusin etten ottanut alkutilanteesta ollenkaan kuvaa. Ensimmäisen kuvan siis räpsäisin vasta kun olimme aloittamassa hiustenleikkausta. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Ennen kuin aloin leikata hiusta kutsuin opettajan apuihin, sillä halusin saada ammattimaista näkökulmaa leikkaukseen, vaikka olenkin leikannut äitini hiuksia moneen otteeseen.

Kotiparturointi on kuitenkin hieman erilaista puuhaa kuin ammattimainen hiuksenleikkaus, joten opin leikkauksen aikana valtavasti uutta ja sain uusia ideoita.

Hiukset jaettiin ennen leikkausta seuraanalisiin osioihin: eli otsatukka jätettiin eteen ja leikattiin viimeiseksi. Kaksi etummaista hiuslohkoa laitettiin odottamaan klipseillä sivuille. Takaa leikattiin neljässä eri lohkossa. Kuvassa ei näy takatukan ositus, sillä olin varmaan tässäkin vaiheessa niin tohkeissani, etten muistanut ottaa siitä kuvaa. :-D

Kuitenkin jakaukset menivät vinosti kohti korvia, halutun eteenpäin pitenevän mallin aikaansaamiseksi.

Ensimmäiseksi otettiin takaa mittahius, jonka mukaan pituutta alettiin määrittää. Äitini toiveissa oli, että tukka ei lyhenisi takaa kauheasti, mutta hän halusi siihen runsautta leikkauksen voimalla. Niinpä lähdettiin liikkelle porrastuksesta.

Porrastus aloitettiin takaa ja noustiin aina ylös saakka takaraivoa pitkin, ottaen myös sopivassa vaiheessa sivuhiuksia mukaan yhtenevän lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Kun kaikki hiukset oli laskettu alas, lopputulos näytti tältä. Ennen viimeistelyä ja otsatukan siistimistä kuivailin hiukset föönillä kuivaksi sen enempää muotoilematta.

Täräytin hiukseen tässä vaiheessa reiluhkon turauksen muotovaahtoa ja seerumia.











Viimeistelyvaiheessa kevennettiin vielä hieman oikeaa puolta, sillä se oli vasempaa tuhdimpi. Muotoilusaksien ja pointtauksen avulla saatiin haluttu lopputulos ja keveys molemmille puolille.

Lopuksi käytiin otsatukan pariin ja se leikattiin nyt hieman lyhyemmäksi kuin aiemmin. Otsatukka sai uutta ilmettä ja runsautta kun se leikattiin hieman kaarevaksi jättäen kulmakarvat esiin.

Kirsikkana kakun päällä tietysti viimeistely. Suihkuttelin hiuksiin lämpösuojaa ja kävin muotoiluraudalla läpi hakien hiukseen täyteläistä, mutta freesiä loppusilausta. Sekaan laitettiin myös kuivashampoota tuomaan ryhtiä ilmeeseen ja siihen supsautukset hiuslakkaa päälle niin työ oli valmis!

Lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Opettajan vinkkejen avulla sain ihan uutta näkökulmaa ja tuntui että taidot terästyivät huminalla, superia! Ja mikä tärkeintä, myös asiakas oli erittäin tyytyväinen noustessaan penkistä. Kuvia täytyy kyllä ensi kerralla muistaa ottaa työskentelyn eri vaiheista enemmän. Muutoin erittäinkin onnistunutta toimintaa, hyvä minä! Tästä onkin mukava lähteä viikonlopun viettoon.

Ja lopuksi haluan vielä antaa suuren kiitoksen ihanalle, kauniille äidilleni mallina olosta sekä lahjakkaalle opettajalleni kullanarvoisista neuvoista! Tästä on hyvä jatkaa.

Kuulemiin.

- Vilma

Kiltapäivä

Eilen vietettiin luokan kesken kiltapäivää, jossa tarkoituksena oli laatia luokalle pelisääntöjä tulevaa opiskelutaivalta ajatellen ja ryhmäytyä siinä samalla vielä entistä paremmin.

Alettiin suunnitella päivää miltei heti kun koulu alkoi elokuussa ja paikaksi valikoitui Emman ehdotuksesta Säynätsalossa sijaitsevan Luotsivene- nimisen ravintolan alakerrassa olevat oleskelutilat. Tilat olivat oikein hyvät ja juuri sopivan kokoiset meidän porukalle. Pihasta avautui mukava järvimaisema. Osa lähti jo hyvissä ajoin pois, osa porukasta viihtyi iltamyöhälle saakka.

Suunnittelupäivän jälkeinen päivä päätettiin pitää etäpäivänä ja saimme tehtäväksemme miettiä seuraavia asioita kiltapäivään liittyen:

     - mikä meni hyvin
     - mikä ei mennyt niin hyvin
     - mitä opin?

Mielestäni päivä sujui kaikenkaikkiaan tosi hyvin. Saatiin laadittua pelisäännöt, mikä olikin se olennaisin osuus. Kaikki pääsivät tuomaan omia näkemyksiään esille, kuten kuuluukin. Myös muutamat leikit olivat hyvä osa ryhmäytymistä ja toisiimme tutustumista kouluajan ulkopuolella. Tosin niissä olisi ehkä voinut olla hieman parantamisen varaa, sillä osassa kohtaa homma meni vähän sekavaksi.

Myös viihdepuoli oli onnistunut. Kaikilla oli hauskaa ja tunnelma oli hyvä. Itselle jäi ainakin hyvä fiilis ja jokainen oppi varmasti toisistaan jotain uutta.

Sitten vielä tarkemmin niihin pelisääntöihin.

Eli käyn ylläolevat säännöt kohta kohdalta läpi omasta näkökulmastani silmällä pitäen sitä kuinka niitä käytännössä voidaan parhaiten toteuttaa ja mitä niillä tarkoitetaan.

1. Yhteisöllisyys ja tasa-arvo

Todella tärkeitä ja isoja juttuja molemmat. Jokaisella on olennainen rooli yhteisöllisyyden muodostamisessa. Puhalletaan yhteen hiileen, ei jätetä ketään ulkopuolelle. Toimitaan yhteisen hyvän edistämiseksi. Kukaan ei ole toista arvokkaampi, vaan me kaikki ollaan samalla viivalla.

2. Hyvät käytöstavat

Tähän pyrin itse ihan kaikilla elämän osa-alueilla. Kullanarvoinen asia, joka mielestäni jokaisen pitäisi handlata. Luulen että koulumaailmaa ajatellen asiallinen kielenkäyttö tulee olemaan vaikein asia tähän liittyen. Itse pidän hyvin tärkeänä sitä ettei ärräpäitä lennätetä sopimattomissa tilanteissa, mutta toisilla ne saattavat kimpoilla helpommin. Toivotaan, että jokainen osaa pitää huolen omasta suustaan!

3. Siististä ympäristöstä huolehtiminen

Todella tärkeää parturi- kampaajan työssä. Pitää oppia alusta asti siihen, että ympäristö jätetään siistiin kuntoon, kun työt on tehty. Vaikuttaa tosi paljon asiakasviihtyvyyteenkin, jos tavarat on sikinsokin ja lattiat tahmassa.

4. Positiivinen asenne

Tämä kohta tuottaa ehkä itselleni eniten "vaikeuksia", sillä olen luontaisesti vähän vakavaluonteinen, eikä ylihersyävä positiivisuus ole ollut ikinä minun juttu. Toki perus hyvä, pirteä asenne on tärkeää. Sana positiivisuus on vain aina särähtänyt omaan korvaani jotenkin teennäisenä käsitteenä.

5. Hoidetaan aloitetut tehtävät loppuun saakka

Ehdottoman olennaista, mikään ei ole nimittäin ärsyttävämpää kuin keskeneräisyys. Jokainen kantaa kortensa kekoon sen eteen, että omat ja yhteiset askareet tulevat suoritetuiksi. Tämä saattaa tuottaa porukassa haastetta, sillä esimerkiksi poissaolot vaikeuttavat tehtävien loppuunsaattamista.

6. Rakentavan kritiikin antaminen ja vastaanottaminen- > avoimuus

Tämä ei olekaan mikään sormiennapsautus- temppu, vaan vaatii oikeasti hyvää ryhmähenkeä, jotta uskaltaa huomauttaa toiselle asiasta, tietäen ettei toinen siitä loukkaannu. Ehdottomasti vaalimisen arvoinen asia, jonka eteen täytyy tehdä töitä.

7. Työrauha

Itselleni työrauha on ainakin tosi tärkeää. Toivon todella, että kaikki osaavat kunnioittaa toistensa työrauhaa. Ei oikeastaan lisättävää tähän kohtaan.

8. Jokainen sitoutuu noudattamaan näitä sääntöjä

Kaikki ainakin allekirjottivat säännöt, joten minulla on ainakin vahva usko ja luotto siihen, että yhdessä me saadaan tehtyä nämä pelisäännöt toimivaksi kokonaisuudeksi muuallakin kuin tuossa paperilla.

Olen sitä mieltä, että jos ja kun onnistutaan näiden sääntöjen noudattamisessa niin voitaisiin suunnitella viimeiselle keväälle itsellemme joku kiva yhteinen juttu. Vaikkapa risteily tai mökkiviikonloppu!

Kiitos kaikille hienosta kiltapäivästä, me tehtiin siitä yhdessä todella mukava ja muistelemisen arvoinen, hyvä me!


- Vilma

Jotain muuta

Tervehdys!

Tällä viikolla ollaankin oltu jännän äärellä. Meinannut mennä sormi suuhun kerran jos toisenkin.

Heti maanantaina aloitettiin koulupäivä uuden oppimisen parissa. Joskus se uusi voi olla jotain helpohkoa, joskus jotain hiukan haastavaa, joskus enemmän haastavaa, joskus jotain siltä väliltä.

Nyt se kuitenkin tuntui olevan melkoisen haastavaa. Kaltaiselleni täydellisyyden tavoittelijalle nämä haastavammat opetustuokiot ovatkin aina melkoinen pala purtavaksi. Tästä on kuitenkin hyvä kehittyä ja pehmittää hieman omaa vaatimustasoaan. Harjoitus tekee mestarin, näin se on uskottava.

Jatkettiin siis yhä puurtamista tasamittaisen A- linjan pyörteistä hieman porrastetumpaan versioon. Pää tuntuu tätä kirjoittaessa niin tyhjältä kaiken oppimisen määrästä, että varmasti unohdan jotain olennaista, mutta annettakoon se anteeksi, sillä kaikkeni olen antanut! :-D Katsotaan, miten osaan pukea sanoiksi leikkauksen vaiheet. No, onneksi kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Työskentelytapana oli tällä kertaa parityöskentely siten, että toinen otti kuvia leikkauksen eri vaiheista, sillä välin kun toinen leikkasi. Samalla sai vähän tukea ja vinkkejä toiselta. Ihan hyvä systeemi! Mutta nyt itse asiaan.

Eli lähdettiin jälleen liikkeelle totuttuun tapaan märän hiuksen selvittämisestä ja osituksen tekemisestä. Tällä kertaa osituksen teko oli helppoa kuin heinänteko, mutta siihen ne helpot osuudet sitten jäivätkin. Eli ositus tehtiin seuraavaan tyyliin:

 Ja näin melko yksinkertainen ositus on valmis! Sitten jaetaan taakse auki jäänyt tukka vielä työskentelyn helpottumikseksi kahteen osioon. Vapaaksi jäivät roikkumaan vain edellisen leikkauksen jäljiltä jääneet "tukikarvat".

Ja noin.

Kun hiusten ositus ja asettelu leikkausta varten oli tehty, alkoikin varsinainen opintoretki. Verbaalisuudestani huolimatta en saa puettua seuraavaa vaihetta niin hyvin sanoiksi kuin haluaisin, joten laitetaanpa kuva tähän väliin helpottamaan vaihdeiden esittämistä ja kuvaamaan leikkaus-suuntaa ja otetta.

Ja tuohon tyyliin alettiin operoimaan hiusta haluttuun malliin. Linnunnokkaklipsistä otettiin aina vuorotellen suikale hiusta pitäen leikkausasento samana, toki pään ympärillä etenemisen mukaan liikkuen.  Itselläni saksikäsi ei vielä muuntaudu aivan haluttuun asentoon, sillä ranteeni tuppaa menemään jatkuvasti oudolle mutkalle, mutta eiköhän tuokin ongelma ajan saatossa korjaannu.

Leikkausosioita laskettiin vaakatasossa puoli kerrallaan alas sitä mukaan kun työ eteni, etummaisetkin sivuhiukset otettiin matkaan siinä vaiheessa, kun oltiin päästy tarpeeksi ylös asti. Kuvissa jälleen havainnollistuu leikkaussuunta.

Lopulta alhaalla ovat kaikki hiukset ylätötteröä lukuunottamatta.

Kas noin. Itselläni ei vielä tässä vaiheessa leikkauksen malli tuntunut tulevan ihan niin hyvin ilmi kuin olisi ollut ehkä tarpeen, sillä leikkasin hiusta hieman ujosti, joten se jäi melko pitkäksi.

Seuraavaksi tasattiin myös sivutukka mätsääväksi takaosan kanssa leukalinjaa myötäileväksi kokonaisuudeksi.

Ja eipä muuta kuin fööni pörräämään ja katsomaan varovasti toinen silmä kiinni, että mitähän siitä nyt oikein tulikaan tehtyä!

Ja tuommoinen pöheikköhän se sieltä paljastui. Joo- o, ujoushan sieltä paistaa, olisihan niitä saksia voinut vähän rohkeamminkin käyttää, mutta perusidea jälleen hahmotettu. Ja olen sitä mieltä, että ennemmin liian pitkä, kuin liian lyhyt. Liian pitkää voi aina leikata lisää, lyhyttä ei.
Viimeistelyä vaille valmista siis.

Viimeistytoimenpiteinä lyhensin etummaisia hiusosioita joitakin senttejä. Lisäksi teimme koko porukalla pointtausta ja loppurysäyksenä napsaistiin vielä kirsikaksi kakun päälle näpsäkkä otsatukka. Suoristusoperaatiot jäivät nyt seuraavaan kertaan, ja lopputulos nähdäänkin kuvassa (kyllä, KUVASSA, ei kuvissa, sillä yhden olen näköjään ainoastaan hennonut ottaa :D) vain peruskuivattuna, ilman hienosäätöjä viimeistelyn suhteen (suoristus, lakka ym.)

Lopputulos on ihan OK, ehkä nyt olen vähiten tyytyväinen tähän mennessä. Kuten mainittua, idea on hahmotettu, mutta mikä on tuo etureuhka? Oisi voinut olla vähän huollitellummankin näköinen. Mutta ompahan tuossa ainakin vielä tukkaa mitä saksia seuraavassa leikkauksessa. Ei muuta kuin uusia haasteita päin!

Kiitos Janinalle työparina olosta!

 Ens kertaan,


- Vilma

Tällä viikolla tapahtunutta

Moi!

Ajattelin vähän päivitellä tänne tämän viikon juttuja. Ensiksi täytyy rustailla tietysti pari riviä turhaa lätinää.

Tämä viikko on taas osoittanut miten kivalta koulu tuntuu. Monipuolista oppimista, paljon uusia asioita, hienoja ihmisiä ja harjoituspäänä olemista. 5/5!

Alkuviikosta ilmoitettiin että kakkosvuoden opiskelijat tarvitsisivat muutaman hiusmallin värjäyksiinsä. Yleensä en ole kovin spontaani ihminen näiden asioiden suhteen ja värjäyksiäkin harkitsen yleensä useamman kuukauden etukäteen. Nyt kuitenkin innostuin ja ilmoittauduin vapaaehtoiseksi, ja kyllähän se kannatti, sillä pääsin mukaan!

Kokemus oli oikein antoisa. Opiskelija, joka laittoi hiusvärini uuteen uskoon, oli erittäin mukava ja ammattitaitoinen. Olin pidempään jo suunnitellut, että pitkään kasvattamani tyvikasvun voisi värjäillä pois ja nyt se sitten tapahtui. Oikein toivottua vaihtelua ja mikäpäs siinä kun on osaavissa käsissä ja saa sen mitä toivookin!

Vaikka oman tyven kasvattelu sen pari vuotta tuntuikin hyvältä jutulta, niin kyllä se hiusten yleisilmeen tummeneminen alkoi hiukan rassata.

Tässä kuvassa erottuu hyvin oman värini tummuus. Seassa oli kevyesti vaaleaa raitaa tuomassa eloisuutta kokonaisuuteen.

Seuraavassa kuvassa oli isketty väriaineet juureen vaikuttamaan ja kyllä tuossa hieman jänskätti, että miltähän mahdan näyttää kun aineet pestään pois, kuitenkin melkein pari vuotta tuon tummahkon juuren kanssa oli aika pitkä aika.

Lopputulokseen ei voi olla muutakuin tyytyväinen. Väristä tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Ihanaa olla taas kunnolla blondi!

Noh se siitä, sitten lyhyesti muihin aiheisiin...


Eli sillä aikaa kun osa meidän luokasta istui mallipäinä värjäyskäsittelyissä, muut ahersivat ensimmäisen porrastusleikkauksen parissa.

Vähän kauhulla odotin, että mitäs nyt kun itse pitää kiriä tuohon pisteeseen jälkijunassa.

Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, sillä opettajamme oli keksinyt aika kivan jutun. Hän oli jakanut meidät ryhmiin, joissa jokaiseen kuului yksi "oppilas" ja 2-3 "opettajaa". Eli muut ryhmäläiset opettivat edellisen kerran poissaolijalle porrastuksen saloja.

Tämä opetustyyli paljastui todella näppäräksi! Tai minulle osui ainakin niin hyvät tutorit, että porrastus sujui aika mukavasti ja lopputulokseenkin olin varsin tyytyväinen. Oheen vielä muutama kuva valmiista leikkauksesta.

Porrastuksen lisäksi opettelimme otsatukan leikkausta ja leikkauksen huolellista viimeistelyä. Mukavaa hommaa!

Eiköhän tässä ole taas tullut turinoitua kerrakseen, joten ei muutakuin kone kiinni ja unten maille.



- Vilma