Heippa!
Huh hellettä, todella kuuma kesäkeli. Töissä vähän tukalaa olla tälläisillä keleillä, mutta nautitaan nyt.
Nyt kun en ole ollut enää vähään aikaan opiskelija niin olen vähän tuumaillut että millaisessa muodossa haluan tätä blogia ylläpitää. Selvää on se, että haluan jatkaa kirjoittelua. Mutta että minkä tyylisesti, niin on toinen juttu.
Olen myös miettinyt, että voisin ainakin jossain vaiheessa laittaa tätä julkisempaankin jakoon. Vielä ei ole rohkeus siihen riittänyt, hehe.
Mutta siis voisin edelleen päivitellä tänne kuvia ja kuulumisia tukkatöistäni ja lisäksi puhua tästä ammatista aina sen mukaan mitä mieleen tulee.
Palataan nyt vähän taaksepäin, eli menneeseen kevääseen. Jossakin vaiheessa mulle iski tosi vahvasti fiilis, että
mitä mä oikeasti elämältä haluan. Haluanko oikeasti lähteä yrittäjäksi, valvoa öitä ja stressata kaikesta. Olenko oikeasti valmis kohtaamaan joka päivä ne lukuisat erilaiset asiakastilanteet ja selviämään hankalistakin paikoista.
Olenko mä edes oikeasti hyvä tässä hommassa.
Kesä tuli ja työt alkoi. Piti seistä ekaa kertaa oikeasti omilla jaloillaan. Ja se teki mulle hyvää! Huomasin, että kaikki ne kysymykset oli ihan turhia. Ryhdyin yrittäjäksi ja se ei ole aiheuttanut mulle yhtäkään unetonta yötä. Nautin siitä kun olen itse itseni "herra".
Tähän asti urani on edennyt tosi onnekkaasti. Sain tehdä opiskelujen ohella töitä aivan upeassa ympäristössä, ihmisten keskellä jotka uskoivat ja luottivat minuun, vaikka itselle se toisinaan teki tiukkaa. Itseltään paljon vaativana ei ole helppoa aina luottaa omaan tekemiseensä. Mutta sekin on prosessi kasvua ja kehittymistä ja hyväksyttävä. Tällä alalla kuitenkin on opittava siihen että aina joskus tulee se hetki, ettet voinut tehdä paremmin, vaikka olisit halunnut. Aina on joku joka ei olekaan tyytyväinen, vaikka olisit tehnyt kaiken "oikein". Se kuuluu asiaan. Myös nyt koen olevani onnellisessa asemassa töiden suhteen.
Mulle on tärkeintä tehdä työtä rakkaudella ja intohimolla. Vain silloin pystyn nauttimaan siitä mitä teen. Haluan kohdata jokaisen asiakkaan upeana yksilönä, jonka tarpeista olen aidosti kiinnostunut. En halua "myydä", vaan haluan auttaa jokaista löytämään itselleen sopivimmat hiustuotteet, joiden avulla tukka pysyy kauniina mahdollisimman pitkään.
Asiakkainani käy paljon ystäviäni ja läheisiäni. Myös heistä haluan pitää yhtälailla hyvää huolta kuin vieraammistakin tyypeistä. Jos huomaan että asiakkaan tukalle sopisi mahtavasti esimerkiksi Lanzan tuote ja minulla ei ole sitä myydä, niin suosittelen ostamaan sen muualta. En halua olla itsekäs, koska samassa pystyn myös myymään niitä itselläni hyllyssä olevia tuotteita.
Mulle tukka ei ole vain työ, tukka on iso osa elämääni. Mietin ja suunnittelen myös työajan ulkopuolella tukka-asioita, eikä se tunnu lainkaan taakalta. Pyrin aina siihen että olen helposti asiakkaideni saatavilla, eikä kenenkään tarvitse tuntea huonoa omatuntoa, ottipa minuun yhteyttä minä päivänä ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kyse ei ole pelkästään minulle sopivista aikatauluista, vaan myös asiakkailla on omat rytminsä. Haluan olla ihminen ihmiselle, niin töissä kuin vapaalla.
En ole mikään ylipositiivinen asiakaspalvelija joka hymyilee hampaat hehkuen läpi työpäivän. Jossain vaiheessa mietin, että pitäisiköhän sellainen olla. Nyt kuitenkin tajuan, että ei tosiaankaan. Uskon että penkkiini on helppo tulla omana itsenään, koska olen itsekin oma itseni, enkä esitä mitään. Minun kanssa voi lukea lehteä kaikessa hiljaisuudessa, räplätä kännykkää, pälpättää syvälliset asiat tai vaihtaa arkikuulumiset.
Olen jutellut asiakkaideni kanssa musiikista, ammateista, lemmikeistä, opiskeluista, urheilusta ja vaikka mistä muusta, ja harvemmin mikään on tuntunut epäluontevalta. Minusta on hauskaa oppia asiakkailta. Jos penkkiini istuu pappi, kysyn häneltä asioita, jotka minua hänen ammatissaan kiinnostavat. Jos penkkiini istuu jääkiekkoilija, minua alkaa kiinnostaa hänenkin ammattinsa. Ja mielenkiintoisia keskusteluja onkin saatu aikaan! Hassua on vaan se, että jotenkin asiakkaalle tuntuu tulevan usein yllätyksenä että "hei sua kiinnostaa mun jutut". Tosi usein ihmisillä on halu ja tarve puhua itsestään ja silloin mielellään kuuntelen.
Juuri nyt mä olen tosi onnellinen mun ammatista ja töistä. Aamulla on kivaa lähteä töihin, vaikka väsyttäisikin. Viikonlopun jälkeen ei sapeta lähteä takaisin töihin. Minulla ei ole kesälomaa enää tänä vuonna, mutta se ei haittaa. Ei, vaikka ulkona on kuumimmat helteet. Nyt on juuri hyvä näin.
Tulevaisuudessa olen innokas jakamaan osaamaani tietoa ja taitoa eteenpäin. Siksipä olen ajatellut, että jossain vaiheessa haluaisin opiskella opettajaksi. Aika näyttää milloin on sen aika.
Tämmöisia ajatuksia tällä kertaa. Ihmiset, nauttikaa siitä mitä teette ja tehkää sitä mitä rakastatte!
Postauksessa esiintyy töideni kuvia. :)
- Vilma
