Ensin ajattelin, että kirjoittelen ihan perinteistä kuulumispäivitystä. Sitten kuitenkin selaillessa kuvia päädyin siihen että pureudun sittenkin lähemmin tiettyyn aihealueeseen, joka on siis tänään kampaukset ja fiiliksiäni niihin liittyen.
Kampauksiin minulla oli alkujaan tosi ristiriitainen asenne. En ole ollut oikein koskaan luonnostaan mikään kampausten väkertelijä. Ennen alalle kouluttautumistani minulla ei ollut mitään hajua siitä miten kampauksia tehdään ja ajattelin että se ei ole kyllä minun hommaa ollenkaan.
Fiilis pysyi samana aina siihenkin asti kun koulussa alettiin opettelemaan kampausten rakenteita. Turhautumisen määrä oli suurta. Miten koskaan saan pinnoista sileitä? Miten koskaan opin rakentamaan kestäviä ja kauniita kampauksia? Ei ole takuulla mun juttu!
Mutta sisulla vaan mentiin tästäkin eteenpäin. En jäänyt tuleen makaamaan. 2017 kesällä tein ensimmäisen hääkampaukseni, wanhojen kampauksenkin tein, vaikka ei tuntunut lainkaan varmalta. Päätin vaan, että en voi koskaan oppia jos en opettele.
Nyt voin sanoa että RAKASTAN kampausten tekoa. Harjoiteltavaahan on loputtomasti, mutta en olisi kyllä koskaan uskonut että pystyn luomaan sellaisia kampauksia, kuin mitä olen viime aikoina tehnyt. Välillä jopa mietin katsellessani kuvia kampauksistani että voiko tuo tosiaan olla minun käsistä, niin utopistiselta se yhä tuntuu, sillä olin jo etukäteen lokeroinut itseni sellaiseksi kampaajaksi joka ei välitä kampausten teosta. Mutta täytyy perua puheeni näiltä osin. Tekisin näitä mieluusti jossain vaiheessa vielä enemmänkin.
Eli harjoitelkaa ja menkää epämukavuusalueelle, muuten ei voi todellisuudessa tietää mistä tykkää. Ennakkoasenteen ja luulon varaan on tyhmää jäädä keinumaan. Joskus epämukavuusalueelle harppaaminen todella kannattaa!
Mukavaa marraskuun loppua kaikille! Joulua kohti. :)
- Vilma
