Ajattelin tulla vähän päivittelemään kuulumisia, lähinnä nyt viimeiseen näyttöön liittyen.
Aloitinpa siis jo nyt hieman etuajassa viimeisen työssäoppimisen täällä Peicossa, jossa olen työskennellyt nyt koko viimeisen kouluvuoden. Aloitin siksi hieman etuajassa, koska yksi työkaverini haaveroi kätensä ja toinen lähti lomamatkalle.
Tulin siis vähän paikkaamaan rivejä tänne ja nyt ollaan Kristan kanssa kaksistaan hommissa.
Tein viime viikon lauantaina tosiaan siis viimeisen näyttöni, aiheena kampaus ja ehostus. Tämä näyttö jänskätti varmaan kaikista eniten. Okei, olen jännittänyt kaikkia näyttöjäni suhteellisen paljon. En tiedä mikä siinä on, mutta minusta kuoriutuu toisinaan todella kova jännittäjä, vaikka yleensä olen aika viilipytty.
Tietenkin näyttöä edeltävänä yönä jännitys hiipi alitajuntaan ja sekoitti hieman unta. Aamulla sitten silmät karvan verran ristissä työssäoppimispaikalle ja laittamaan värmeitä valmiiksi. Minulle on muodostunut tärkeäksi asioiden järjestelmällisyys ja tarpeeksi varattua aikaa ennen jännittävää hetkeä. Kiire ja levällään olevat välineet eivät nimittäin ollenkaan edesauta suoriutumista jännästä paikasta. Kun ympäristö on järjestyksessä, voi myös mielen saada tasaantumaan.
Näyttömallikseni pyysin ystäväni ja perheenjäseneni Helmin. Helmin halusin malliksi siksi, koska hänellä on kauniit ja nuoret kasvot sekä paljon tukkaa, josta viritellä kampausta.
Päädyin valitsemaan teemaksi wanhojen päivään soveltuvan kokonaisuuden. Kampaukseen tein valkin omasta hiuksesta, sillä hiusta tosiaan oli paljon, joten lisävalkki olisi ollut tarpeeton. Yhdistelin kampaukseen sekä sileää pintaa, että irtokiharaa ja erilaisia punoksia. Mitään korua tai lisäkkeitä ei tämä kampaus mielestäni huutanut.
Kaikki hiukset kasasin kiinni, painopiste oli keskellä ja alhaalla. Helmin kasvoissa ja piirteissä ei ole sellaista peitettävää, joka pitäisi kampausta tehdessä ottaa huomioon. Toki en ihan päätä myöten sliipattua lookia hakenut, sillä se ei olisi istunut hakemaani tyyliin ja teemaan.
Kuten olen tännekin maininnut, niin en ole ollut luontaisesti kovin kiinnostunut kampauksien saloista aiemmin. Siksi minulle on ollut suuri itseni ylitys nähdä, että voin luoda jotain mielestäni jopa kaunista ja tyylikästä kampauksen muodossa. Minun on ollut hankala luottaa siihen että oikeasti alan vähitellen osata tehdä hyvännäköistä kampausjälkeä. Kehityskaareni on mielestäni hieno, ja olen siitä ylpeä, sanoipa kuka mitä tahansa! Käykääpä vaikka vertaamassa tästä: http://vilmanhiusjuttuja.blogspot.fi/2017/12/tervetuloa-2018.html
Meikistä halusin tehdä nuorekkaan ja kuulaan. Wanhojen tanssien teemoihin lukeutuu myös nimenomainen nuorekkuus ja raikkaus.
En tosiaan siis vielä tiedä minkä arvosanan tulen näytöstä saamaan tai menikö se ylipäätään läpi. Mutta sen voin sanoa, että olen tietyllä tapaa voittanut itseni ja se tuntuu hyvältä ja minulla on hitsi vie oikeus nauttia siitä tunteesta. En nimittäin olisi koskaan arvannut pystyväni tällaisiin asioihin.
Ja tämä nyt ei tosiaan tarkoita sitä, ettenkö kokisi ettei minulla olisi vielä paljon harjoiteltavaa. Totta kai on, mutta itsensä ylittäminen ei liity siihen.
Nyt tosiaan enää tämä viimeinen harkka, jokunen hassu kirjallinen tehtävä ja sit mun pitäisi olla valmis! Nopeasti kyllä mennyt aika, ei voi muuta sanoa.
Palataan taas!
- Vilma
