Tähän mennessä postaukset työharjoittelun merkeistä ovat olleet aika kuvapainotteisia muutamin lausein varusteltuna.
Nyt teen ensimmäisen ja varmasti ainoa enemmän tekstiä sisältävän päivityksen. Jatkossa taas pidän pääpainon kuvissa.
Nyt kuitenkin kun harjoittelu rupeaa olemaan loppusuoralla, olisi varmasti oivallinen aika koota perusteellisemmin ajatuksia kuluneista viikoista ja mietteitä tulevalle ajalle.
Miltä harjoittelu on mielestäni kokonaisuutena tuntunut?
Harjoittelu on ollut vaativa. Olen joutunut monen monta kertaa mukavuusalueeni ulkopuolelle, ja joutunut katsomaan itseäni peiliin. Eli rehellisesti, olen joutunut menemään itseeni ja asettumaan aivan uudenlaiseen asemaan.
Koululla sitä rupeaa helposti ajattelemaan, että taidot ovat jo tosi hyvällä mallilla. Ja sitten ehkä jää siihen ajatukseen. Kun ympäristö on vain niin erilainen, sitä kokee itsensä ja tekemisensä ihan eri tavalla. Antaa ehkä enemmän itselleen anteeksi.
Liiketyössä kuitenkin seinä tulee helpommin vastaan ja täytyy miettiä tarkemmin miten sen yli kiivetään ja miten sitä voisi jatkossa madaltaa.
Kaikki tekijät Peicossa ovat mielestäni todella lahjakkaita, jokainen omalla tavallaan. Totta kai sitä väkisin vertailee itseään heihin, vaikka eihän minulla nyt mitenkään ole samoin tavoin mahdollista edes omata vielä kokemusta ja taitoa.
Harjoittelu on ollut hieno ja opettavainen kokemus. Minusta on kuitenkin mukavaa vaihtelun vuoksi palata koulun penkille. On myös ikävä koulukavereita ja sitä arkea mitä heidän kanssaan on.
Mietteitä tulevasta
Tulevaisuus jännittää jollain tapaa. Koen että on vielä niin monta asiaa sisäistettävänä ja opittavana, että se aiheuttaa toisinaan jonkin sortin paniikin omaisia fiiliksiä ja riittämättömyyttä. Toivottavasti se on ohimenevää. Oppimassahan tässä kuitenkin ollaan.
Meillä täällä Peicossa on ajanvarausjärjestelmässä sisältönä myös arviointiosio, jonne asiakkailla on mahdollisuus kommentoida palvelun laatua ja antaa palvelulle numero asteikolla 1-5. Kävin tänä aamuna ensimmäistä kertaa katsomassa arvioita, ja yllätyin iloisesti kun palautteet olivat todella positiivisia ja arvosanoina oli nelosia ja vitosia. Se antoi uutta näkökulmaa omaan hommaan. Kun sitä aina miettii että olenko tarpeksi hyvä.
Enää reipas puoli vuotta koulua jäljellä. Mitä ihmettä? Se tuntuu uskomattomalta. Aivan uskomattomalta. Ja siihenkin aikaan sisältyy vielä kevään kuuden viikon mittainen harjoittelujakso. Eli todella vähiin käy. Nopeasti mennyt aika, ei voi muuta sanoa.
Muita juttuja
Kolmen viikon päästä nostan hetkeksi kytkintä ja painun Amerikan maille lomailemaan. Poikaystäväni on siellä keikkailemassa yli kuukauden ja lähden itsekin viikoksi sinne seikkailemaan. Kiva päästä vähän muihin maisemiin ja näkemään aivan uusia paikkoja.
Harmillista, että tuohon aikaan on juuri Peicon 10- vuotissynttärit, joten en pääse tänne avuksi silloin.
On kuitenkin mukavaa, että pystyn auttamaan etukäteisvalmisteluissa.
Ensi postauksessa esittelen taas sitten tekemiäni töitä mitä tässä nyt vielä viimeisen harjoitteluajan puitteissa tulee tehtyä. Palataan sitten asiaan!
- Vilma