Hiusala ennen ja nyt

Heipähei!

Seuraavaksi vuorossa vähän erilaista tarinointia, sillä saimme koululta etätehtävän, joka osoittautuikin aika haastavaksi.

Tarkoituksena oli siis tutkailla hiusalan historiaa, sekä nykyhetkeä. Melko laaja käsite, joten tiivistämisen jalo taito tulee tässä vaiheessa varsin tarpeeseen.

Aloitetaan kuitenkin kronologisesti sieltä historian havinoista seilaten tähän päivään. Toivon, että saan säilytettyä tekstissä ja kuvissa punaisen langan, sillä irtonaisuus ei toimi tässä vaiheessa. Saa nähdä miten onnistun, nyt mennään!



Kuten kaikkien muidenkin alojen, myös hiusalan kohdalla kehitys vuosisatojen- ja kymmenten saatossa on ollut huimaa.


1800- luvulla hiusmuoti oli pukeutumisen tavoin varsin mahtipontista etenkin hienomman väestön keskuudessa. Niin miehet kuin naisetkin käyttivät aikaa kampaajan tuolissa istumiseen. Kampaukset olivat korkeita ja näyttäviä.

Tarinan mukaan myös rotuerottelu näkyi hiuksissa, ja mustien naisten tuli laittattaa hiuksensa eri tavalla kuin valkoisten.

Myös hiusten värjäys tuli kyseeseen jo varhaisina aikoina, tosin tekniikoiden ja aineiden taso oli vielä tuolloin melko alkeellinen. Alan tietäjiltä vaatikin melkoista kemiallista kehitystyötä saada seokset ja tekniikat toimiviksi.

1800- luvun puolivälissä englantilaisen kemisti William Henry Perkinin kehittämä ei-luonnonmukainen aine mullistikin värjäystuloksia, niin hiuksissa kuin tekstiiliteollisuudessakin.

1900- luvulle tultaessa väriaineiden kehitys jatkoi kulkuaan eteenpäin. Joidenkin aineiden vaikutuksista varoiteltiin, sillä niiden vaikuksen tiedettiin olevan haitaksi hiuspohjalle ja olevan jopa uhka terveydelle.

Myös 1900- luvulla hiustyylit olivat hienostuneita ja näyttäviä ja salongeissa istumiseen käytettiin aikaa. Myös hatut kuuluivat asiaan, ikäänkuin kampauksen kruununa.

Pitkäkestoiset kampaukset olivat haluttuja. Letit ja kiharrukset tehtiin kestäviksi paketeiksi.






Seuraavaksi liikutaan jokunen vuosikymmen eteenpäin. Omaa silmääni on miellyttänyt aina valtavasti 50- ja 60- lukujen kampaustyylit. Niiden ajattomuus ja klassisuus on kiehtovaa.

Ajattelin kuitenkin tässä kohtaa perehtyä tarkemmin 1990- luvun tyyleihin, sillä ne ovat lähellä sydäntäni myöskin, eivät ehkä niinkään hurmaavuutensa, vaan sen takia että olen itsekin syntynyt 90- luvun alkupuolella.

1990- luvulla hiuksissa näkyi rosoisuus. Kovassa huudossa olivat rikkonaiset leikkaukset, kerrostukset, nutturasykeröt ja raidoitukset.

Etenkin nuoret tytöt ihailivat Spice girls- tyyliä ja jokaisella oli oma "suosikkispaissari". Spice girls- tytöissä tiivistyykin hyvin ysärimuodin kulmakivet niin hiusten, kuin muunkin tyylin suhteen.

Myös vaatetuksen ja asustuksen puolella rosoisuus ilmeni vallitsevana teemana. Esimerkiksi hiusdonitsit, värikkäät pinnit otsahiuksissa, kaulanmyötäiset kaulakorut ja paksupohjaiset kengät kuuluivat ysärityyliin.

 Tavarat kulkivat ysärillä yleensä joko vyölaukussa tai minirepussa. Aamulla vedettiin jalkaan korkeavyötäröiset Levikset ja väljä paita sujautettiin housuihin. Väljyyden vastapainoksi iltamenoihin päälle saatettiin täräyttää napapaita ja minihame.

Naisten huulilla näkyi sekä nuden, että ruskean sävyt. Kuva Julia Robertsin kiharoista tai Jennifer Aniston- raidoista otettiin kampaajakäynnille malliksi mukaan.

 Ysärityyli on ihanan ärsyttävän kamala. Jokin siinä kiehtoo ja jokin ärsyttää. Ehkä se on vielä liian lähellä palatakseen takaisin, ainakin omasta mielestäni.


Ja seuraavaksi jotain ihan muuta...


Nyt tuleekin aihepiirissä melkoinen pomppu, sillä hypätään tähän päivään. Aikamatka siis jatkuu. Eli seuraavaksi tulisi pohtia nykypäivän hiusalaa, sen työskentely-ympäristöjä ja omia näkemyksiään alaa koskien. Koetan saada tekstin helpostiluettavaksi ja mielenkiintoiseksi.

Eli aloitan vaikkapa siitä, että mitkä ominaisuudet koen tärkeäksi hiusalan ammattilaisen työssä.

Sosiaalisuus ja positiivinen asenne ovat mielestäni hyvin tärkeitä ominaisuuksia. Ei tarvitse pälpättää kuin papupata, mutta tulee osata keskustella erilaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa.

Tästä aasinsiltana voidaankin mennä tilannetajuun, eli mikäli asiakas ei halua keskustella, silloin ammattilaisen tulee kunnioittaa asiakasta antamalla hänen nauttia esimerkiksi hiustenpesusta ja hieronnasta hiljaisuuden vallitessa. Eli hyvä tilannetaju on myös tärkeää.

Myös huolellisuus on hyvä ominaisuus. Työympäristön siisteys on tärkeä osa sekä omaa, että asiakkaan viihtyvyyttä. Huolellisuuden pitää näkyä tietysti myös työnjäljessä. Huolellinen leikkaus, värjäys, kuivaus ja viimeistely ovat aina olellisia osioita hyvän palvelun ja laadun takaamiseksi.

Luovuus ei ole lainkaan pahitteeksi parturi-kampaajan työssä. Tulee varmasti tilanteita kun asiakas antaa "vapaat kädet", joka on myös hieno luottamuksen osoitus ammattilaista kohtaan. Tällöin ei pidä laittaa sormea suuhun, vaan tulee antaa asiakkaalle hänen tarpeitaan vastaavia vaihtoehtoja, jolloin luovuutta tarvitaan.

Tuossapa ominaisuuksia jotka putkahtivat ensimmäisinä mieleeni ja jotka koen tärkeinä osina hiusalalla työskentelyssä.


Viimeisenä tehtävänosana siirrytäänkin kurkkaamaan mielestäni hyvinmenestynyttä ja palvelevaa tämän päivän hiusalan yritystä. Tämä oli aika vaikea, sillä olen itse viimevuodet laitatuttanut hiukseni ystäväni luona, joten ei hirveästi ole omakohtaista kokemusta alan toimijoista.

Mieleeni tuli kuitenkin M Room, jonka palvelut vaikuttavat toimivilta ja nykyaikaisilta.

M Roomin asiakaskuntana toimivat miehet ja M Room kertoo tärkeimmäksi arvokseen asiakaslähtöisyyden, joka on varsin hieno asia. Heidän tavoitteenaan on tehdä jokaiselle asiakkaalle parturikäynnistä ainutlaatuinen kokemus. Tämä on mielestäni oikein hyvä lähtökohta.

M Roomilla on myös nykyaikaiset ja kattavat nettisivut, joita on helppo selata ja etsiä haluamaansa tietoa heidän toiminnastaan ja palveluistaan. Jokaisen kaupungin liikkeelle löytyy myös erikseen Facebook- sivut, joista voi näppärästi seurata oman lähiliikkeen tapahtumia tyylikkäin kuvin höystettynä. Hienoa!

Myös jäsenkortti on mielenkiintoinen keksintö. Se mahdollistaa sen, ettei parturikäynneistä tarvitse maksaa erikseen, vaan samaan hintaan voi terästää kuontalonsa niin monta kertaa vuodessa kuin tarvetta ilmenee. Korttijäsenyyksiä on erilaisia, joten niistä voi valita omiin tarpeisiinsa parhaiten istuvan vaihtoehdon. Varsin modernia toimintaa!

Huh, huh!

Jopas oli jorinat.. Eiköhän laiteta piste tällä kertaa ja jatketaan taas seuraavalla kerralla uusien juttujen parissa.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

- Vilma




Lähdeluettelo:

http://www.slideshare.net/GaryMoore9/mroom-slush-ppt-presentation

http://www.mroom.com/fi/

http://www.elle.com/culture/news/a15515/pretty-woman-dress-code-high-school/

https://www.google.fi/url?sa=i&rct=j&q=&esrc=s&source=images&cd=&ved=0ahUKEwj-jdfR497OAhUIfywKHYlvDH0QjxwIAw&url=http%3A%2F%2Fnyt.fi%2Fa1305869486710&psig=AFQjCNEzsnhLUZA3_XTjwjDXibtXR1-XXQ&ust=1472290486549505&cad=rjt

http://www.news.com.au/entertainment/music/spice-girls-reunion-tour-in-crisis/news-story/b25d144263917208603ed0c85aaf57d4

http://www.theatlantic.com/health/archive/2015/01/hair-dye-a-history/383934/

http://blackgirllonghair.com/2014/07/shocking-history-why-women-of-color-in-the-1800s-were-banned-from-wearing-their-hair-in-public/

 http://weheartit.com/entry/group/40745085

 http://hair-and-makeup-artist.com/womens-edwardian-hairstyles/

 http://nyt.fi/a1305869486710

A-linjainen leikkaus

Tänään harjoittelimme koulussa A-linjaisen leikkauksen tekoa.



Homma lähti liikkeelle märkien hiusten selvittämisestä, jonka jälkeen ne jaoteltiin seuraavanlaisiin osioihin. Kuvissa tulee perusidea esille, vaikkeivat jakaukset olleetkaan ihan niin tasaiset ja suorat kuin olisin halunnut, niiden tekoa siis hyvä hioa vielä paremmin.

Seuraavaksi päästiinkin itse asiaan, eli ei muuta kuin sakset kauniiseen käteen ja leikkaamaan! Tämä oli neljäs koulussa tehty leikkausharjoitus, ja nyt oli jotenkin kaikkein vaikeinta tarttua saksiin. En tiedä johtuiko siitä että kyseessä oli tähän asti haastavin leikkaus, vaiko siitä että aamuiset unihiekat kutittelivat edelleen silmien pohjalla.

Leikkaus lähti käyntiin mittapituuden suunnittelulla, joka haettiin niin keskeltä takaa kuin suinkin mahdollista, sillä haluttiin mahdollisimman symmetrinen lopputulos.

Mittapituuden hahmottamisen jälkeen kuvassa avoimena roikkuvaa hiusta alettiin leikata viistosti haluttua mallia silmällä pitäen, eli A- linjan mukaisesti. Hiusta laskettiin alas aina sitä mukaa, kun edelliset olivat siististi leikattu osio kerrallaan.

 Symmetrisyyden säilyttämiseksi hiuksen mittaa on hyvä tarkastella aina tasaisin väliajoin leikkauksen edetessä, joka hoituu ottamalla kaksi samankokoista pientä osaa hiuksista samalta kohdalta päätä verraten niiden pituutta toisiinsa, näin taataan siisti ja huoliteltu lopputulos.

Ja kas näin, kun kaikki osiot etummaisia lukuunottamatta on leikattu muotoonsa edellä mainittuun tapaan, niin tilanne näyttää tältä. Kevyt, kaunis A-linja alkaa erottua hiuksessa.

Sitten siirrytään etuosioiden pariin. Tällä kertaa emme tehneet tässä vaiheessa enää mitään kovin maata mullistavaa leikkauksen suhteen. Pieni siistiminen etuosista tarpeen mukaan oli riittävää. Itselläni ne ainakin jo valmiiksi sulautuivat melko mukavasti haluttuun A-linjaan. Kyseessä on kuitenkin mallipää, johon olimme vasta tehneet tasoitusleikkauksen.

Kun leikkaus on valmis etutukkaa myöten, lopputulos näyttää märässä hiuksessa tältä:

Upean loppusilauksen aikaansaamikseksi viimeisenä laitetaan tietysti fööni laulamaan ja ihastellaan aikaansaannosta kuivana.

Tadaa!

Ja valmista on!



Omasta mielestäni leikkaus onnistui aika hyvin. Lopputulos on mielestäni hyvännäköinen ja tyylikäs. Muutenkin A-linjainen leikkaus on aina miellyttänyt omaa silmääni, sillä se on jotenkin ajattoman kaunis. Harjoiteltavaa kuitenkin vielä riittää, ja omaan silmään pienetkin virheet näkyvät selkeästi. Mutta sitä vartenhan täällä koulussa ollaan!


- Vilma

Uutta ja ihmeellistä

Tervetuloa mun hiusblogiin!

Minä olen Vilma, 23- vuotias parturikampaajaksi opiskeleva nuori nainen Jyväskylästä. Edelleen pidän itseäni ehkä noin 16- vuotiaana, mutta mikäli vuosilukuja on uskominen niin kai mä sitten olen jo oikeasti aikuinen.

Hiushommat ovat kiinnostaneet jo yläasteelta lähtien, silloin hainkin ensimmäistä kertaa parturikouluun opiskelemaan, mutta en päässyt. Eikä se mikään yllätys ollut, sillä yläasteella minua ei paljoakaan numeroihin panostaminen innostanut.

Tieni kulki kuitenkin takaisin kymppiluokan, lukion ja muutaman välivuoden kautta unelmani äärelle ja hyvä niin, sillä ainakaan tämän varmempi en voisi opiskelualan suhteen olla. Iän tuoma varmuus omasta itsestään ja osaamisestaan ei ole ainakaan pahitteeksi tällä alalla.

Kotona minua ilostuttaa kaksi paria ruskeita nappisilmiä, jotka kuuluvat silmäterilleni 5- vuotiaille Bichon Frise- rotuisille koirilleni. Myös kolmas karvainen yksilö, avopuolisoni ja kihlattuni Arttu asustelee saman katon alla.

Tänne blogiin tulen päivittelemään ainakin kouluun liittyviä juttuja, mutta miksei muutakin aiheeseen liittyvää parhaani mukaan.

Kuulemiin!

- Vilma